Ja voinen kertoa, että se oli hyvä päätös. Ei ehkä niinkään vaa'an puolesta, mutta makuelämysten ja nautiskelun puolesta totta helevetissä! Viisi päivää siis periaatteessa vain syötiin ja nautiskeltiin. Ja olihan Singapore kuin täysin eri maailmasta verrattuna muihin tähän astisiin Kaakkois-Aasian suurkaupunkeihin, joita ollaan koluttu. Vaikka Singapore on yksi maailman tiheimmin asutuista kaupungeista (pääsaarella asuu miltei 5 miljoonaa ihmistä, eli saman verran kuin Suomessa. Pieni ero siinä on vain se, että Suomi on Singaporea pinta-alaltaan n. 470 kertaa suurempi! ..laskettuna tälleen meikäläisen lyhyellä matikalla), niin kaoottisuudesta, järjettömästä ihmismassasta ja hullusta liikenteestä ei ollut tietoakaan. Ainakaan siis niillä alueilla, missä me liikuttiin. Se tuli molemmille melkoisena yllätyksenä. Meikäläisen tiedossa olevat faktat kaupungista ennen sinne saapumista olivat lähinnä vain pelottavan tarkat säännöt (purukumin syöminen kiellettyä, ei sylkemistä ymym.) ja jäätävät sakot. Mutta en osannut arvatakaan, kuinka länsimaalainen, siisti ja vauras kaupunki olikaan. Sekin oli yllättävää, että suurinosa maassa asuvista on kiinalaisia (Wikipedian lähteen mukaan 78,8%) ja malaijit, jotka ovat Singaporen alkuperäiskansaa, muodostavat vain 13,9% kokonaisväestöstä ja intialaisia on n. 7,9% väestöstä. Juuri tämän väestön monimuotoisuuden takia singaporealainen kulttuuri (ja myös ruokakulttuuri) on hyvin rikasta. Ja by the way, jonkun lähteen mukaan Singapore on myös Aasian vähiten korruptoitunut maa. Mutta kylläpäs olikin raikastavaa olla välillä näinkin länsimaalaisessa ja jopa jotenkin kotoisan oloisessa suurkaupungissa!
Katseltiin hieman majoitustarjontaa etukäteen ja tsiisus sentään, että oli niissäkin hinnat kohdillaan! Meidän oli pakko päätyä dormimajoitukseen ihan kohtuulliselta kuulostavassa hostellissa, ja siitäkin me pulitettiin yli 20 euroa yöltä yhteensä. No ei siinä mitään, hostelli oli ihan ok ja kivalla alueella lähellä metroasemaa ja Little Indian aluetta. Little Indiassa hengailtiin useampaankin otteeseen ja intialainen ruoka siellä oli taivaallista. Little Indiassa luonollisestikin asui paljon intialaisia (siitähän se nimikin tulee, daa). Syötiin myös kiinalaista ruokaa (China Townissa ei käyty, mutta ei kyllä tarvinnutkaan, kun kiinalaisia oli paljon muutenkin kaikkialla, haha), hieman halvempaa ruokaa katukeittiöistä, hemmetin hyvät hampurilaiset (ja friteeratut suolakurkut, ahh), jälkiruokia ja herkkuja, sekä hemmetin kalliisti ja hienosti meikäläisen synttäreillä. Synttäripäivän ravintola ansaitsee kyllä hieman enemmän rustailua ja hypetystä, koska olihan se ihan suunnattoman hyvä (ja suunnattoman kallis, bye bye budjetti). Mutta eihän siitä kyllä mitään muuta osannutkaan odottaa, koska kyseinen ravintola eli Tippling club, oli valittu tänä vuonna koko Aasian top 50 ravintolan listan sijalle 36. Ja olihan se tämmöiselle Kaenuun korvessa kasvaneelle kyllä melkoisen fiiniä! Enempää en rupea tähän tietämättömänä arvailemaan sen tarkemmin menun sisällöstä ja menetelmistä, mutta googlettamalla selviää jos jotakuta kiinnostelee. Pöytävaraus tehtiin etukäteen muutama päivä aikaisemmin ja onneksi saatiin pöytä, sillä moneen muuhunkin raflaan koitettiin varausta tehdä, mutta oltiin matti myöhäsinä liikkeellä.. Ja onneksi oli muuten tuo oma kokki tulkkaamassa ja selventämässä, että mitäs kaikkea siinä annoksessa nyt olikaan ja miten tämä nyt tulisi oikein syödä, hehe. Otettiin classic menut (meikäläinen vege version) ja juomapaketilla tietty. Ja eipä kyllä synttärisankari olisi voinut tyytyväisempi enää olla. Coctailit oli superhyviä myös! Aahh.
Mutta joo, siinäpä ne tärkeimmät tekemiset Singaporessa. Singaporehan on myös melkoinen ostosparatiisi ja mekin käytiin Orchad roadilla katselemassa ja kiertämässä hienoja ostoskeskuksia. Ja mikäpäs siinä, jos olisi sitä pätäkkää mitä tuhlata! Rikkaalle (tai no kivemmin sanottuna hyvätuloiselle) Singapore on mahtava kaupunkilomakohde, mutta budjettimatkailijoille kaupungissa ei kyllä kärsi kovin pitkiä aikoja viettää. Ruoka on kallista, elintarvikkeet ovat kalliita, majoitus on kallista, joten ei siinä oikein jää paljoa vaihtoehtoja joista tinkiä. Mutta erittäin siisti, turvallinen, ihmismäärään nähden rauhallinen, monikulttuurinen ja myös länsimaalainen paikka keskellä Kaakkois-Aasiaa. Me kyllä nautimme olostamme ja rahoistamme (nyt onkin sitten tiukkaakin tiukempi linja budjetin suhteen, haha), emmekä kadu pätkän vertaa! Se oli sen arvoista. Syöminen on kuitenkin yksi parhaimmista asioista maailmassa ja hyvä ruoka on sama asia kuin hyvä mieli. Eli nyt jälleen hyvillä mielin kohti seuraavaa etappia!
P.s. Täällä me kyllä oikeestaan ollaan jo, ja sain tänä aamuna kerrankin sanoa "Good morning Vietnam!" silleen, että oon oikeesti siellä!
Thihi, terkkuja ja haleja!
-Jenspa
Ja vielä lopuksi muutama hyvin suurelta osin ruoka-aiheinen ja huonolaatuinen kuvatus.
Tässä meidän koti seuraavat viisi päivää.
Hostellin ilmainen ja terveellinen aamupala american style.
Little India and happy Deepavali!
Jee, baoziii!
Melkein ku sääntö-Suomessa, oikein kotoisaa! Paitsi sakot astetta kovempia..
Friteerattuja suolakurkkuja ja taivaallista hampurilaista! Ja paikka oli MEATliquor.
Bongattiin joulukuusi.
Porkbuneja! Ikävähän näitä oli, vaan jäipä silti meikäläiseltä syömättä.. (PORK, eli sisältää lihaa, eli en voinut syödä koska lihaton elämä jatkuu, mitä en muistanut ennen ku tilattiin näitä 6 kpl.. Kaalepille maistui..)
Ostosparatiisia.
Nyt tais mennä vähä överiksi. Mut aika tyytyväinen ilme vastapäisellä, joten no worries.
Kokit hääräilee Tippling clubilla.
Heh, tää oli aika mielenkiintoinen! Ja atuloilla syötiin.
Ja täs on tomaattikeittoo, ihan perus!
Sit tässä oli jotain coctailia tommosella japanilaisella merilevällä tms.
Ja tässä meikä ryystää sitä.
Sit käytiin Vagabond barissa coctaileilla ja siellä oli tällanen norsu.
Sit mentiin vielä kiinalaiseen karaokeluolaan juomaan kannusta saakelin kallista olutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti