Indonesia, Balin rantapummeilua ja seikkailua sisämaan Ubudissa

Se on morojensta taas! Täällä sitä vietellään viimeistä iltaa Balilla, byhyy. Siis ei voi olla totta, että kuukausi on jälleen kulunut! Ihan käsittämätöntä kuinka tämä aika juoksee. Mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä nopeampaa se menee. Ihan saletisti. Koska oikeesti tuntuu, että kuukaudet kuluu kokoajan vaan sutjakammin, ja myös siis tämän ajan sisällä mitä ollaan reissussa oltu. (Ja tällähän ei siis ole mitään tekemistä sen kanssa että täytän kohta jälleen vuosia ja pyöreät lähestyy uhkaavaa vauhtia, ei siis mitään ikäkriisiä, ehei. Glup.) Vähän on jopa sellainen himpun verran haikea fiilis jättää Bali taaksemme. Ehkä se kertoo siitä, että meillä on vaan ollut niin mahtava kuukausi täällä, upeissa puitteissa huikeiden tyyppien kanssa. Ja jotenkin Bali on vaan päässyt raivaamaan tiensä meidän molempien sydämiin, mikä sinänsä on vähän yllättävää, koska Bali on hyvin turistisoitunut (joka yleensä ei meikäläisiin iskee hyvällä tavalla) ja meillä ei ollut oikein minkäänlaisia ennakko-odotuksia saaren suhteen. Ehkäpä juuri siinä se juju piileekin, tiedä häntä. Mutta se jokin tässä paikassa vaan on, mikä on saanut meidät tuntemaan olomme kotoisaksi ja fiiliksen hyväksi. Mahtavvaa!

Balihan muodostaa Indonesiassa oman provinssinsa ja Balin kulttuuri onkin hyvin ainutlaatuinen muuhun Indonesiaan nähden. Balilla puhutaan mm. omaa balin kieltä (lähes kaikki puhuvat myös indonesiaa) ja Balin saari on pysynyt hindulaisena, verrattuna muuhun Indonesiaan, jossa islam on valtauskontona. Indonesiahan on pinta-alaltaan jumalattoman suuri, joten selvää oli, että kuukauden leima passissa ei riitä mihinkään jos haluaisi koko Indonesiaa päästä tutkimaan. Mietittiin siis, että se on turha ahnehtia liikaa. Ja kaikkihan sen nyt tietää, että ahneella on aina paskainen loppu. Niinpä päätettiin tällä kertaa keskittyä ainoastaan Baliin ja sen lähisaariin (Gilin saaret). Päätös osoittautui hyväksi, koska nyt kuukauden Balilla viettäneenä tuntuu siltä, että tämä kuukausi pelkästään Balilla ei edes ole tarpeeksi, haha. 

No mutta siis, Canggu oli meillä se place to be ja Kaaleppi harjoitteli ahkerasti surffauksen saloja ja kyllähän sieltä onnistumisen pilkahduksiakin näkyi. Minä keskityin lähinnä rantapummin elämään ja myös meikäläisellä harjoittelu alkoi tuottaa tulosta, hehe. Otettiin siis ihan rennosti ja nautittiin surffauksen sekä rantapummeilun ohella Canggun hipsteri-rafloista ja -kahviloista. Tässä vaiheessa meillä oli vielä jonkin verran maassaoloaikaa jäljellä ja Kaalepin tuttuja majaili Balin sisämaassa, Ubudissa, joten päätettiin lähteä niitä moikkaamaan! Otettiin skootteri alle ja hurruutettiin ehkä n. tunnin matka (about 30 km) Ubudiin. Kaalepin kamut oli vuokranneet meille aivan uskomattoman upean huvilan muutamaksi päiväksi ja kun paikan päälle päästiin, niin voi morjens kun suut vaan loksahti auki. Onni onnettomuudessa, nimittäin Lombokin tulivuoren purkauksessa, koska aussit olivat vuokranneet huvilan viikoksi, mutta purkauksen takia lennot peruuntuivat ja huvila olisi siis muutoin jäänyt tyhjäksi. Eli mehän saatiin se ihan pilkkahinnalla, siis moninkerroin halvemmalla, mitä hinta olisi ollut normaalisti. Eihän meillä olis ikinä ollut siihen varaa ilman tätä äksidenttiä, huvila oli nimittäin melkoisen hulppea; kaksikerroksinen, uima-allas patiolla, oma keittiö, kaksi kylpyhuonetta ammeella ja ihana trooppinen puutarha. Huuhhuh!

Ubud oli (huvilan lisäksi) todella upea paikka! Chilli ja hieman hipihtävä ilmapiiri, jota ympäröi viidakko, riisipellot ja (tuli)vuoret sekä pienet kyläset. Ihania ravintoloita, ystävällisiä ihmisiä ja easy living! En ihmettele tippaakaan, miksi Ubudin Suomen vahvistukset olivat jääneet kyseiseen paikkaan hieman pidemmäksikin aikaa. Kaupunki tuntui heti hyvin kotoisalta ja tiedän, että siellä oltais kyllä mekin viihdytty erinomaisesti pidempikin hetki. Suomen vahvistukset olivat viettäneet Ubudissa siis miltei kaksi kuukautta, joten he toimivat meille erinomaisina turistioppaina, hehe. Käytiin mm. upeilla riisipelloilla, vesiputouksella pulikoimassa, ihastelemassa tulivuorta ja kahviplantaasilla. Kahviplantaasi jäi erityisenä mieleen, koska siellä me päästiin maistamaan yhtä maailman kalleinta kahvia, eli Kopi Luwakia. Kopi Luwak on siis suomennettuna sivettikissakahvi, joka on siis tämän eläimen syödyistä pavuista valmistettua kahvia. Eli siis käytännössä tämä kissan/näädän/minkin (tai jonkin vastaavan) näköinen elukka syö kahvimarjat, jotka sulamattomina noukitaan ulosteen seasta, pestään (tietenkin), paahdetaan, jauhetaan ja avot! Kahvi on valmis nautittavaksi. Olihan se aika hyvää, sellainen pehmeä mutta hyvin aromikas (wonder why, hehe) maku. Kyseisellä plantaasilla nämä sivettikissat hengailivat suurella alueella, jossa ne saivat vapaasti olla ja elää (joissain paikoissa asiat eläimen kantilta ei ole näin hyvin). Wikipedian lähteen mukaan kupillinen niistä (siis niistä pavuista) tehtyä espressoa voi maksaa jossain jopa 50 puntaa! Me maksettiin kupillisesta vähän reilu 3 euroa. Maisteltiin tämän lisäksi myös monia muita erikoisia kahveja (mm. kookos ja vanilja) ja molemmat kahvin suurkuluttajat oltiin kyllä miltei taivaassa, hahah.

Muutama päivä Ubudissa meni aivan liian nopeaa (sama pätee siis niin päiviin, kuin kuukausiinkin, yyyh). Aika kului edellä mainittujen lisäksi huvilalla hengaillen; korttia pelaillen, uima-altaassa lilluen, ihania omatekemiä aamupala-brunsseja nauttien ja hyvässä seurassa nauraen. Suuri kiitos kuuluu Ubudin Suomen vahvistuksille, mahtava reissu ja mahtavat ihmiset! Skootterilla köröteltiin takaisin Cangguun ja täältä matka jatkuu pian taas kohti seuraavaa seikkailua. Ei se auta kun jättää (toistaiseksi) Balille hyvästit. Ja jottei kaikki nyt olisi pelkkää ihanaa ja vaahtokarkkeja ja sateenkaaria, niin tässä juuri rinkat tyhjentäneenä (aamuista lentoa varten tyhjennys -> karsimis -> pakkaus -urakka käynnissä) huomattiin, että rasia, joka sisälsi muistikortin, joka sisälsi KAIKKI tähänastiset matkakuvat, on jossain luojan tuntemattomilla poluilla. Eihän se aina voi mennä niinkuin Strömsössä, ei edes meillä. PRKL. Parempaa onnea ensi kertaan, palataanpa jälleen uuden maan kuvioista ja kuulumisista! Nyt on kiire mennä hukuttautumaan tähän itseinhoon, hehehe.

Terkkuja ja pusuja!

-Jenspa

Riisipeltoa keskellä Canggua.

Warung Heboh.

Batu Bolong beach.

Lahjuksia ja suitsuketta.

Ubudin riisipeltoja.

Siittä vähän hetelmää!

Ja fisuu!

Aamupalahommia, hyviä hommia.

Ja uima-allas. <3

Tulivuori!

Pulikoitiin myös tuolla.

Kahvimarja kasvaa.

Etummaisessa kulhossa on tätä kuuluisaa kakasta noukittua papua.

Siin on kaikkee aniksesta kaneliin.

Niillä oli plantaasilla myös tällanen "night guard", eli jäätävän kokoinen lepakko! Yöt se aina lenteli laaksossa ja "suojeli" istutuksia linnuilta ja muilta. Aamulla se lensi vapaaehtoisesti häkin suojaan päiväksi nukkumaan (tässä sillä on kylläkin silmät auki jostain syystä..).

Kahvin maistajaiset, mmmm.

Tässä sitä kuuluisaa ja sangen tyyristäkin, Kopi luwakia!