Chiang Maissa hurautettiin skootterilla bussiasemalle tarkoituksena ostaa paikallisbussiin liput Paihin seuraavalle päivää. Oltiin tsekattu netistä etukäteen, että paikallisbussilla pääsisi muutamia bahteja halvemmalla, matka tosin kestäisi noin tunteroisen pidempään mutta enemmän tilaa istua ja hengittää (meikällä ei jalkatilan kanssa ikinä mitään ongelmaa, mutta Kaalepilla vähän eri juttu..), kuin turistien suosimissa minibusseissa. Noh, ainut paikallisbussi lähti klo 07 reikäleipä! Huh, ei me nyt niin aikaisin mitenkään jaksettais.. Niinpä pakko oli tyytyä minibussiin ja polvet suussa matkailuun. Oltiin myös otettu etukäteen matkasta sen verran tietoa, että minibussilla tie Paihin voi olla melkoisen raastava. Matka kestää n. kolme tuntia, vaikka kilometrejä on vain n. 135. Tämä johtuu nimittäin siitä, että matka Chiang Maista Paihin sisältää 762 mutkaa! Kyllä, joku on ne laskenut hahah. Mitenkään tavatonta ei myöskään tulisi olemaan, että joku/jotkin puklailisivat matkan aikana. Noh, mepäs varauduttiin fiksuina matkapahoinvointilääkkein koitokseen, paitsi että meikäläinen rohkeasti kieltäytyi pilleristä (ei oo koskaan mitään matkapahoinvointia ollut/mitään vastaavaa niin mitäpä sitä turhia lääkitsemään). Ja päätös oli oikea onneksi! Mitään ongelmia ei ollut, eikä kukaan muukaan onneksi puklaillut matkan aikana. Vaikka olihan se ihan älytöntä menoa. Kaaleppi nappasi pillerin ennen matkaa ja loppumatkan se kuorsasi onnellisesti siinä höykkyytyksessä (en tiedä mitähän lääkeaineita se pilleri oikein sisälsi haha).
Paihin päästiin turvallisesti perille ja nyt ei oltu varattu etukäteen mitään majoitusta. Oltiin tsekattu yksi paikka, joka oli aivan bussiaseman vieressä, joten päätettiin käväistä siellä ihan ensimmäiseksi. Tilaahan sieltä löytyi. Oli kahden hengen huone omalla vessalla ja kaksi sänkypaikkaa neljän hengen dormissa. Katsastettiin kahden hengen huone ensiksi ja heti sisään mennessä nenään leijaili aika ilkeä homeen tapainen haju.. Muuten huone oli ihan semi ok. No, katsottiin myös dormi ja se vaikutti heti jotenkin paljon houkuttelevammalta. Kaksi kerrossänkyä, wc ja suihku sekä lukolliset kaapit. Oikein jepa! Saatiin Kaalepin kanssa molemmat alapunkat ja varattiin sieltä kolme yötä. Paikka vaikutti kivalta, paljon nuorta väkeä (nuorempia kuin me) majoittumassa ja töissä. Oli kiva porista muidenkin reissaajien kanssa, mutta pian me huomattiin että kyllä me vaan ollaan jo liian vanhoja.. Liian vanhoja siihen, mitä varten (aika pitkälti) ne kaikki muut oli siellä; biletystä ja sekoilua. Meidänkin kaksi huonetoveria kiipesivät (rymysivät) yläpeteihin joka yö neljän jälkeen juhlien loputtua koisimaan. Siis joka yö. Yhtenä iltana me Kaalepin kans päätettiin, että ei me nyt niin vanhoja vielä olla! Mentiin juomaan muutama bisse "keskustaan" ja tavattiin oikein mukava skottilaispariskunta, mutta kuinka ollakaan poliisit tulevat ja jostain syystä sulkevat kaikki kaupungin baarit klo 24! Haha, siihen loppui meidän ilta sitten ja eikun vaan kiltisti nukkumaan. Noh, päätettiin kolmen yön jälkeen, että ehkä me vaan hommataan meille oma huone jostain syrjempää ja annetaan nuorempien mellestää ja mekastaa rauhassa hohoho.
No, Paissa luonnollisesti vuokrattiin skootteri heti ensi kättelyssä ja se olikin must, jos halusi yhtään enemmän nähdä maaseutua ja upeaa luontoa. Maisemat oli upeita jokapuolella! Niin vehreää ja upeaa vuoristoa että huhuh! Käytiin katsastamassa mm. vesiputous, kanjoni ja kuuma lähde. Ihan mieletöntä. Pai oli muutenkin oikein ihana kaupunki, mutta melkoisen turistisoitunut tässä vuosien mittaan. Jostain nimittäin luin, että vuosia sitten Pai olisi ollut erityisesti hippien mesta, mutta tänäpäivänä turistit koostuivat niin hipeistä, reppureissaajista kuin kiinalaisista samsonite-turisteista. Ihania ruokakojuja oli monenlaisia, kuten myös paljon upeita käsitöitä mutta myös sitä perus turistikrääsää.
Uusi majoituspaikka oli tosi jees, vähän kauempana ja rauhallisella paikalla, jossa ihana "common area" pihalla katoksen alla riippumattoineen. Hostellin omistaja oli tosi mahtava tyyppi ja auttoi kaikessa parhaansa mukaan. Vettä tuli parina päivänä oikein urakalla, mutta se ei haitannut mitään kun sai vain lillua hammocissa ja lueskella kirjaa. Ah. En kyllä yhtään ihmettele sitä, miten nykypäivänäkin jotkut reissaajat saattavat unohtua Paihin pitkäksikin aikaa. Jonkin verran siellä pienessä kaupungissa tuntui myös asuvan länkkäreitä ja mikäs siellä olisi ollessa. Ilmapiiri oli niin rento ja letkeä, että luulen sen olevan monelle oikein tervetullutta.
No mutta viikon Paissa hengailtuamme oli aika siirtyä eteenpäin, nimittäin kohti pohjoista. Minibussilla hurautettin jälleen 762 mutkan kautta (eli Chiang Main kautta) Chiang Raihin, joka onkin jo miltei Myanmarin (Burman) ja Laosin rajan tuntumassa. No ei nyt ihan just melkein mut vajaan 100 km päässä kuitenkin. Tänne tultiin nyt muutamaksi yöksi selvittelemään asioita Myanmarin (Burman) suhteen. Chiang Rai ei nyt äkkiseltään (parin päivän jälkeen) tunnu mitenkään erikoiselta kaupungilta, aika tämmöinen perus thaimaalainen ei-niin-turistisoitunut kaupunki. Länkkäreitä näkyy jokunen katukuvassa mutta ei mitään turistiryntäystä todellakaan. Skootterilla ollaan täälläkin huristeltu ja katseltu kaupungin menoa ja tänään ajettiin myös vähän kaupungin ulkopuolella sijaitsevalle Wat Rong Khunille, eli valkoiselle temppelille. Ja huh miten hieno temppeli olikaan! Kyllä menee rytinällä matkan varrella nähtyjen lukuisten temppelien kärkikastiin tämä masterpiece. (Eikä se tietenkään kuvissa näytä oikein miltään..) Temppeli on aukaistu yleisölle vasta -97 (silloin uudelleenrakennus alkoi), joten se on todella uusi. Taiteilija, joka temppelin on suunnitellut ja uudelleenrakentanut/rakentaa uskoo, että työ antaa hänelle ikuisen elämän. Käytin myös temppelin vieressä olevassa taidenäyttelyssä, kyseisen artistin tietysti, ja vitsi miten paljon molemmat tykättiin hänen teoksistaan. Puhuttelevia ja todella taitavasti toteutettuja, wow. No sitten lähdettiin tässä muutama tunti taaksepäin nälkäisinä etsimään ruokaa ja löydettiin itsemme keskeltä suuria markkinoita! Siellä oli myös livebändi soittamassa ja ihmisiä tanssimassa sankoin joukoin! Aivan mahtava meno, ei tämä niin mitäänsanomaton kaupunki ollutkaan heheh.
Mutta siis. Huomenna me jätetään Chiang Rai taaksemme ja liikutaan Thaimaan rajakapunkiin, Mae Saihin, n. 60 km päähän. Ajateltiin siellä ainakin yksi yö viettää ennen Myanmarin (Burman) puolelle siirtymistä (pitää ehkä vielä joitain asioita selvitellä). Joten päivitelläänpä seuraavan kerran mahdollisesti ja toivottavasti Myanmarin (Burman) puolelta hurr! Terkkuja kaikille ja leppoisaa sunnuntaipäivää, pus!
-Jenspa
Kruisailua korkeuksissa.
Chinese village.
Pikkuinen teehetki.
Vesiputouksella, jotkut hurjat ui! (Me ei, vesi oli liian kylmää.)
Kun me kruisaillaan.
Kuumalla lähteellä. (Ei voinu uida ku oli valmiiks jo niin kuuma. Ollaan me saakeli hankalia.)
Ja sitten relax.
Ja vanahukset radalla.
Ja taas mennään.
Tämä oli jokin memorial bridge, jonka historia jäi hieman epäselväksi..
Täs myö vaan pijellään saepäevää.
Killi ja Kalle.
Rasta warning.
Buddha ja työläiset.
Kelpasi maisemia katella.
Ja Kaaleppi oli valaistu.
Pain kanjonilta.
Chiang Rain clocktower.
Chiang Raissa löydettiin myös näin magee tolppa.
Ööh? Tämä oli ilmeisesti joku taiteilijan näkemys ööh jostain hehe.
Valkoinen temppeli.
Siellä oli myös toivomuskaivo, mekin toivottiin!
Rukouksia ja muita raapustuksia (tää ei ollu meidän kirjoittama).
Ja niitähän riitti!
Temppelin edustalta, melekoisen wow.
Ja sitten markkinoilta, meikä ihmeissään kattelee tanssinhurmosta.
Lopuksi vielä erittäin huonolaatuinen puhelimella kuvattu videopätkä markkinoilta (jos osaan laittaa hohoh).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti