Kiina, Wuyuan ja hurmaavat pikkukyläset

Se on moro! Tosiaankin hieman edelliseen palatakseni, Suzhoussa oli siis tarkoitus vähän hioa meidän matkapläänejä. Matkaplääneistä vähän tälleen yleisesti; tää meidän Kiinan reissun suunnittelu on menny vähän niin, että otetaan Kiinan kartta esiin ja bongataan sieltä joku hauskan kuuloinen paikan nimi. Sitten otetaan siitä selvää ja että kannattaisko sinne matkustaa. Jos paikka ei ihan säväytä, niin sitten taas seuraava kivan kuuloinen paikka jne. Haha, tämä siksi, koska kummallakaan ei oo minkäänlaista kokemusta Kiinasta aikaisemmin. Eikä pahemmin tutuiltakaan oo tullu paljoa kokemuksia tai suosituksia eri paikoista, ja tää Kiina on niiiiin jumalattoman suuri maa. Ei yksinkertaisesti edes pysty näkemään ja kokemaan kaikkea mitä haluais, ja sen on yrittäny tehdä itselleen jo alusta asti selväksi. Aika (viisumi) ja budjetti on rajallinen, joten niiden mukaan on mentävä. Ollaan myös tietenkin yritetty suunnitella Kiinan reissua silleen "järkevästi" myös maantieteelliseltä kannalta. Välimatkat on niin pitkiä, joten fiksumpaa on ollut koittaa matkata kohti seuraavaa kohdetta (jos se on tiedossa, tässä tapauksessa Hongkong) silmällä pitäen, eli periaatteesta pohjoisesta etelään. Se on myös vähemmän perseen kulutusta bussissa (tai junassa), kuin se, että poukkoilisi ympäri Kiinaa suinpäin. Eihän siinä poukkoilussa muuten mitään, jos olisi sitä pätäkkää mitä tuhlata ja näin ollen lentää pitkät välimatkat. Me ei olla vielä tässä vaiheessa reissua ollenkaan lennelty ilmojen halki, katotaan miten pitkälle päästään ennen kuin on pakko heheh.

Okei, eli siis Suzhousta päätettiin jatkaa matkaa hieman rauhallisimpiin maisemiin. Kohteeksi valikoitui Wuyuan, Jianxin maakunnasta. Matka taittui kivasti bussilla, joka lähti aamulla ja piti olla perillä iltapäivällä klo 17 aikaan. Vitsi mitä maisemia alkoi vilistä ohi, mitä lähemmäs päämäärää mentiin! No ei mitään, aateltiin et kohta meidän varmaan pitäis olla perillä, kun pian bussi pysähtyykin tien varteen ja kuski tulee viittelöimään meitä ulos. Katsotaan ympärillemme ja ollaan jossain keskellä ei mitään, ei tosiaan missään bussiasemalla. Kaaleppi varmistaa kuskilta että paikka on siis Wuyuan, ja kuskii vaan nyökkäilee ja huitoo käsillään meitä ulos. Öööh, okei mennään sitten! Kuski näyttää siltä että meillä on hirvee kiire, otetaan äkkiä rinkat säilöstä ja sitten kuski ohjaa meitä pienelle kinttupolulle alamäkeen, joka näytti vievän toiselle isommalle tielle. Kiinaksi se vissiin yritti hokea jotain että "tuonne, tuonne, menkää äkkiä!" ja meille tuli mieleen et onkohan siellä joku toinen bussi meitä odottamassa. No eihän siellä mitään bussia ollut tietenkään.. Katsottiin maps.me-appsista (pelastava applikaatio, joka on siis karttapalvelu mikä toimii offline-tilassa!) että Wuyuaniin ois joku 11 km matka. Vettä satoi ja seistiin jossain tienposkessa tietämättä yhtään että mitä meidän pitäis tehdä. No, alettiin kumpikin vaan nauramaan, ei siinä tilanteessa muuta voinut! Jonkin aikaa siinä seistiin ja päätettin että lähdetään nyt sit vaikka kävelee sinne kaupungin suuntaan. Kauaa ei keritty kävellä kun huomattiin että takaa tulee ehkä taksi, taksihan se olikin ja pysähtyi vielä! Etupenkillä istui mies joka puhui englantia, mikä sattuma! (Oltiin luettu että kun Wuyuan on sen verran pienempi kaupunki, niin siellä ei tietenkään oikein lontoon kieltä puhuta..) Miehen tulkkauksella taksi löysi meidän hostellille (tai ainakin lähelle hostellia) ja saatiin huokaista.

Hostelli oli tosi hieno penthouse-tyyppinen huoneisto ja hostellin pomo puhui hieman englantia. Oltiin varattu meille twin-huone (eli kaks sänkyä) yhteiskylppärillä (koska se oli pari euroo halvempi ku parivuode haha) mutta pomo kysyi että haluttaisko me mielummin se parivuode omalla kylppärillä samaan hintaan. No, mitäpä lottootte haluttiinko! Miten ystävällistä! Hetki levättiin ja oltiin lähdössä etsimään jotain ravintolantapaista, kun alakertaan mentäessä kiinalaistyttö tervehti meitä iloisesti ja kysyi mihin oltiin menossa. Kerrottiin että etsimään jotain syötävää, niin tyttö kysyi et haluttaisko me liittyä niiden seuraan syömään omatekoista kiinalasta ruokaa. No herranen, tottakai! Tyttö oli siis pomon kaveri joka oli täällä lomailemassa myös. Ruoka oli mahtavaa ja olut maistui hyvälle! Tyttö (en mä tietenkään muista sen nimeä, se oli joku haastava kiinalainen nimi) puhui jonkin verran englantia, mutta muuten ja muiden kanssa kommunikointi suoritettiin google-translatorin avulla haha. Vitsi miten ystävällistä porukkaa ja saivat meidät kyllä tuntemaan olomme tosi tervetulleiksi!

Edellisiltana oltiin sovittu et lähdetään kiinalaistytön kanssa yhdessä kiertämään hienoja paikkoja Wuyuanin lähettyvillä ja vuokrattiin puoliksi meille auto ja kuski (pomon kaveri). Pomo lähti myös meidän mukaan. Startattiin heti aamulla ja mentiin Tuochuan-nimiseen kylään. Kylä ei ollut niin turistisoitunut kun alueen muut kylät ja sen kyllä heti aistikin, meininki oli jotenkin hyvin aidon tuntuista. Meillä oli onnea että päästiin kylään paikallisten (eli pomo ja kuski) siivellä. Kylässä oli paljon satoja vuosia vanhoja Qing-dynastian aikaisia rakennuksia (valkoisia taloja mustine kattoineen) ja ympäröivä luonto sekä maisemat mykistäviä. Kylässä ei muita turisteja meidän lisäksi näkynyt, mutta paljon siellä oli taide-opiskelijoita maalailemassa kauniita maisemia ja rakennusten hienoja yksityiskohtia. Kylässä syötiin myös todella maukas ja kattava lounas, joka sisälsi mm. riisiä (tottakai), bambua, retiisiä, kaalia, tofua, jotain lihaa, paistettua kananmunaa, salaattia.. NAM! Matkattiin päivän aikana myös pariin muuhunkin paikkaan, jotka olivat maisemien kannalta huikeita. Mieletön reissu, tätä me tultiin täältä hakemaankin!

Sitten me jatkettiin matkaamme vielä Wuyuanista hyvin paljon pienempään kylänpahaseen, Little Likeng nimeltään. Kylästä oli mainintaa mm. Lonely planetissa, joten arveltiin jo etukäteen, että paikka voi olla siis hyvinkin turistisoitunut. Varattiin sieltä meille hostelli 4 yöksi, joka olikin ainut hostelli mikä meille länkkäreille tarkoitetuista hakukoneista löydettiin. Hostellin omistaja Linda oli laittanut meille mailia, jossa kertoi että voisi järjestää meille tutun taksin kylälle sopivalla summalla. Katsottiin että bussillakin ois kylän lähettyville päästy, mutta pikavisiitti bussiasemalle sai meidät päätymään taksiin. (Asemalla ei ollut aikatauluja, ei mitään.. Minibusseja kiinalaistekstein varustettuna.) Taksi löysi meidät helposti ja päästiin kylälle. No, sitten alkoi vähän hermoja kiristellä. Nähtiin kylän edustalla lipputiski ja lippujenluku-portit (vai mitä lie oikealta nimeltään) työntekijöineen. Oltiin että mitä hittoo.. Mentiin lähemmäs katsomaan ja nähtiin että meidän pitää ostaa kylään pääsylippu (no ei tässä sinänsä vielä mitään, tämä on käytäntö miltei jokaisen kylän kohdalla täällä), pääsylippu viidelle päivälle (johon sisältyi myös muita kyliä ja kohteita, ja niin, meillähän oli tarkoitus olla kylässä 4 päivää..) eli 210 yuania per perse! Eli 420 yuania yhteensä eli 60 euroa! Ei helv****! Ei me oltu tällaseen varauduttu yhtään. Missään ei oltu tähän törmätty, kun oltiin kylästä ja ympäristöstä ongittu tietoa netistä. Meillä oli vaan tietyn verran käteistä mukana ja eihän kylällä mitään nostomaatteja tietenkään (vielä ainakaan, onneksi) ollut. No ei auttanut itku markkinoilla, vaan pakko se oli maksaa. Mietittiin et mihin turistihelvettiin me ollaan oikein tultu.. 

Alku oli paha mutta siitä se sitten iloksi muuttui! Kylä oli pieni ja tosi kaunis, eikä mikään paha turistirysä kuten aluksi pelättiin. Tottakai myyntikojuja oli ja muutamia paikallisia turisteja, mutta hyvin leppoinen ja rauhallinen meininki. Me oltiin kylässä myös eräänlainen ekstra-nähtävyys, eli ei ollu muita länkkäreitä kyllä lähimaillakaan. Päästiin jälleen myös yhteiskuviinkin kiinalaistyttöjen kanssa. Nyt varmaan Kaalepin kans hehkeinä poseerataan jossain Kiinan lärvikirjassa, hahah! Hostelli oli myös tosi kiva, hyvin kodinomainen tunnelma ja omistaja Linda puhui englantia mikä oli iso plussa! (Joskin oli välillä tosi hankala saada aksentin vuoksi selvää, mutta hyvin pärjättiin!) Kylää tutkiskeltiin seuraavana päivänä enemmänkin ja edelleen pysyi ihanan rento fiilis päällä, ei siis tosiaan mitään perus turistimeininkiä. Linda kysyi haluttaisko me lähteä seuraavana päivänä kahden muun kanssa kiertelemään pohjoiseen, kuski ja auto jälleen puoliksi kustannettuina. Laskeskeltiin rahojamme, tiukkaa tekisi, mutta päätettiin lähtee mukaan koska kaikki kohteet sisältyisi siihen meidän jo ostamamme lipun hintaan. Mietittiin siis, ettei lisäkuluja pitäis suuremmin tulla. Oltiin niiin väärässä, hahah.

No, auto starttasi aamulla kahdeksalta ja muut kanssamatkustajat oli kaksi nuorta kiinalaistyttöä. Muutaman sanan englantia osasivat, mutta google-translator toimi jälleen hyvin. Matkalla mentiin myös yhden kylän ohi, josta löytyi ATM, mutta eihän me sieltä mitään rahaa saatu ulos.. Mielettömän kauniita paikkoja kierreltiin ja tulihan niitä lisäkuluja tietenkin. Dragon valley nimisessä paikassa jouduttiin maksamaan tuolihissistä, joilla päästiin korkeuksiin vesiputousten ja vuorimaisemien luo. Kysyttiin tietenkin, josko kävellen olisi päässyt, mutta siihen ei ollut tarpeeksi aikaa. Olihan se kyllä rahan arvoista! Vesisadetta oli luvattu koko päiväksi, joten eipä näkynyt kuin muutama hassu turisti meidän lisäksi. Ja sitä vettä muuten tulikin! Lounasta syötiin kuskin valitsemassa paikassa ja hyvin tapoihin kuuluu maksaa kuskille ruuat. No se on tottakai ihan oikein, mutta menu oli tietenkin kiinan symboleilla, eli meillä ei ollut osaa eikä arpaa siihen sisältöön haha. Annettiin siis tytöille vapaat kädet ja sieltähän tulikin sitten varmaan joku 7-8 ruokalajia! Hintavaksihan se tuli, mutta eihän se auttanut kuin maksaa.. Pysähdyttiin vielä pikku kylissä ja kaikki paikat oli kyllä huikeita. Rahanarvoinen reissu siis!

Hostellille päästyämme alettiin laskea meidän rahoja. Kappas, 27 yuania kahdeksi päiväksi! Eli n. 3.8 euroa, eli 1.9 euroa per päivä ja siis molemmille yhteensä! Hahahaha! Nyt tuli siis Kiinassa yli menneelle budjetille kunnon korjausliike. Ja mehän päätettiin selvitä! (Tiukan paikan tullen oltaishan me voitu hommata taksikyyti Wuyuaniin ja nostomaatille, mutta ei.) Eipä syöty ulkona tänään, vaan käytiin hakemassa kojusta kaksi kuppinuudelia jotka kustansi 10 yuania yhteensä. Eli seuraavalle päivälle 17 jäljellä. No, seuraava päivä koitti ja sinä päivänä ei muuten juhlittu. Eikä tehty kyllä mitään muutakaan kun rahattomia oltiin hahaha. Yritettiin sinnitellä mahdollisimman pitkään ja täyttää mahaa teetä lipittämällä, ja kun nälkä oli ylitsepääsemätön, niin mentiin kojulle ja ostettiin viimeisillä rahoilla neljä pussia nuudeleita. Siinä oli sen päivän eväät! Muuta ei sitten juuri tehtykään, hiottiin reissupläänejä ja oltiin vaan. Nuudelit oli ravitsevia ja hyviä, kaiken kruunasi vielä meikäläisen rinkasta jälkkäriksi löydetyt salmiakit, OOH! Ei siis paha ollenkaan! (Paitsi paha oli aamulla Kaalepin puolelta sänkyä löydetyt hämähäkin raadot! Hyi hitto miten iso se oli [ollut]! Jalat ainakin viiden sentin pituiset, hyrrr.)

Kiteytettynä siis, mahtava reissu maaseudulla näiden suurkaupunkien jälkeen! Tykättiin tosi paljon ja olipa muuten ihanaa päästä raikkaaseen luontoon ja puhtaasen ilmaan. Ihmiset oli ystävällisiä, ruoka hemmetin hyvää (myös pussinuudelit) ja maisemat mykistävän kauniita! Tätä lisää! Toivottavasti, jossain joskus. Pliis.

-happyhappy Jenspa

                                                

Sinne se bussikuski meidät hääti hahah.

Ja näin mahtava vastaanotto meillä oli!

Tässä tehdään taidetta.

Tuochuan-kylän kattojen yllä.

Hämähämähäkki kiipes langalle.

Se on rankkaa duunia.

Talot olivat vanahoja!

Kaaleppi ja koira-vauvva.

Tässäkin taidetta tuloillaan.

Maisemat oli ihan jees.

Tämä vanhus oli miltei 900 vuotta vanha.

Vuohet siellä meitä kahteli.

Tässä oli venemiesten päikkärit menossa.

Näillä noustiin korkeuksiin.

Tässä hommassa kastu muuten kengät.

Tää söpöläinen sulatti meidän sydämet!

Tää ei..

Krysanteemi-teetä maisteltiin, oli hyvvää.

Kaaleppi testaili 300 vuotta vanhoja penkkejä.

Little-Likeng

Meijän kylältä.

Maistuisko suklaan tai vihreen teen makuiset Lay's sipsit?

P.s. Oli muuten työn ja tuskan takana tää (wifi sucks bad), ja tulipa muuten hirveen pitkät lätinät ja varmasti ennätysmäärät kuviakin. Koittakaa kestää!