Siis missä me ollaan?: Hello Hong Kong!

Hyvää huomenta ja öööh tiistai päivää (onkohan tänään tiistai?), toivottelee Jenspa ja Kaaleppi täältä kuuman kosteasta Honkkarista! Kello täkäläistä aikaa lähentelee jo puoltapäivää mut mihinkäs meillä ois tässä kiire, valmiissa maailmassa. Jos nyt hiukan verran palataan ajassa taaksepäin menneisyyteen, aikaan jolloin olimme vielä sensuurin vallitsemassa Kiinan kansantasavallassa.

Ööh, Little-Likeng kylästä palattiin takaisin siis Wuyuaniin, josta hypättiin bussiin kohti Nanchangia (Jianxin maakunnan pääkaupunkia). Nanchangiin mentiin ihan vaan sen vuoksi, että voidaan hypätä sieltä junaan, ja jatkaa kohti Xiamenia ja Shenzheniä. Likengissä hengaillessamme nimittäin totuus antoi meille yhtäkkiä läpsyä vasten kasvoja, että wouwou, meillähän loppuu kohta viisumista virta! Aika oli siis sittenkin vastustajamme. Hitto, meillähän tulee kohta oikeesti kiire poistua maasta. Ja kumpaakaan ei ihan hirveesti houkutellut riskeerata ja pelata aikaa tiukille niin, että ois saattanu käydä hassusti ja viisumi umpeutua. Kiinan korruptoituneen poliisin kanssa tekemisiin joutuminen ois varmasti ollut mieleenpainuva kokemus, mutta päätettiin nyt tällä kertaa kuitenkin välttää ja pelata varman päälle. Niinpä me yksinkertaisesti suunniteltiin viimeiset päivät Kiinassa niin, että päästään liikkumaan mahdollisimman lähelle Hong Kongin rajaa, Shenzhenin kaupunkiin.

Eli ekaksi Nanchangiin muutama tunti bussilla, Nanchangissa juna-asemalle ja junalla Xiamen nimiseen rannikkokaupunkiin. Xiamenissa oli tarkoitus viipyä pari päivää ja oltiin sieltä katsottu joku halpa hostelli valmiiksi. Tällä kertaa meillä oli hostellille reittiohjeet ja kartat ja pelit sekä vehkeet. Juna oli myöhään illalla perillä ja meillä aikaa suunnistaa hostellille klo 23 asti (koska sen jälkeen respa menisi kiinni). Eli hyvin aikaa siis, tai niinhän me luultiin hahah. Armoton suunnistus pimeässä ja vesisateessa alkoi. Pyörittiin ja hyörittiin, etsittiin ja tuumailtiin. Neuvoakin kysyttiin ja kukaan ei tuntunut tietävän kyseistä hostellia ja missä se voisi kartan mukaan sijaita. Alkoi olla jo toivo koetuksella kun viimein mentiin johonkin hostellin näköiseen sisälle (missään ei näkynyt mitään kylttejä tms.) ja kysyttiin mikähän sen hostellin nimi mahdollisesti ois. No, eihän se tietenkään ollut se mitä me etsittiin, mutta kaksi työntekijää oli oikein mukavia ja yritti meidän kanssa selvittää varaamamme hostellin kohtaloa. Yhtäkkiä toinen työntekijöistä hoksasi mistä on kyse, ja pyysi meitä seuraamaan sitä. No mehän seurattiin, ja eihän se kaukana edes ollut! Kello oli just 23 ja ovessa oli jokin lappu, jossa ilmeisesti puhelinnumero. No, toisen hostellin työntekijä onneksi soitti siihen ja saatiin sen meidän hostellin työntekijä paikalle. Huuuhhuh, ei oltais ikinä itse löydetty sinne! Seuraavana päivänä vielä katsottiin päivänvalossa, niin ei tosiaan missään ollut minkäänlaista opastusta/kylttiä/mitään, missä ois lukenu hostellin nimi/yhtään mitään.. Ei oo liian helpoksi tehty ainakaan, vähän jännitystä elämään!

No tuotaa, Xiamenista ei oo kyllä kovinkaan paljoa kerrottavaa. Ei taida muuten ees yhtään ainutta kuvaakaan meillä olla räpsästynä niiltä parilta päivältä. Kaupunkihan ois varmasti ollut tosi jees, ja nähtävääkin siellä lukemamme perusteella olisi ollut, mutta niin. Ensiksikin koko sen parin päivän ajan tuli vettä niin maan perkuleesti, että oli meidänkin sorruttava ja ostettava sateenvarjot. Ja toiseksi, meillä tuli jotenkin hirveen väsy. Ei oikeestaan jaksettu edes tehdä mitään, levättiin vaan ja se kyllä varmasti tulikin ihan tarpeeseen.

Pari päivää oli vielä viisumia jäljellä ja oltiin ekaksi ajateltu, että vietetään ne pari päivää Shenzhenissä. Mutta sitten mietittiin, että taas pari päivää jossain ja sitten taas siirtyminen toiseen paikkaan ja taas ja huhh.. Huomattiin ilmassa pientä väsymystä ja turhautumistakin tähän kokoaikaiseen reissaamiseen ja paikasta toiseen siirtymiseen. Niinpä vedettiinkin uusi kortti hihasta ja päätettiin jättää Kiinat ja Shenzhenit taaksemme ja suunnata suoraan Hong Kongiin!

Ja täällähän myö Honkkarissa ollaan vielä! Ollaan otettu ilo irti siitä faktasta, että voidaan olla täällä ihan rauhassa niin pitkään kun halutaan (no okei, siis kolme kuukautta maksimissaan ilman paperisotaa). Ja ollaan otettukin toooosi rennosti ja iisisti. Tää on tosi kiva mesta, kumpikin tykätään paljon! Tosi erilainen Kiinaan verrattuna (tai siis ainakin siihen mitä me ollaan nähty), jotenkin paljon länsimaalaisempi ja "vapaampi" niinsanotusti. Todella paljon täällä on ihmisiä pinta-alaan nähden ja ilmasto on kuuuuma ja erittäin humidinen! Ihmiset asuu jumalattoman korkeissa kerrostaloissa, joten täällä on myös tosi paljon puistoja ja muutenkin kaupunkikuva on hyvin vehreä. Meininki on jotenkin tosi jees, vaikka paljonhan täälläkin näkyy noita business-ihmisiä, länkkäreitä eritoten (mitä en sinäänsä ihmettele, jos palkkatuloista maksimi verotus on se 15-17% jonkin lähteen mukaan). Hyvä paikka tehdä vähän tienestiä siis! Onhan tämä kalliimpi paikka ainakin Kiinaan verrattuna, eli ei ehkä budjettireissaajille ihanteellisin kohde. Majoituksesta maksetaan pöyristyttävän paljon, se syö suurimman osan meidän päiväbudjetista joten eipä olla palijoo juhlittu. Mutta nautittu on! Ja tosiaan otettu iisisti, ilman mitään aikatauluja ja suurempia suunnitelmia. Fiiliksen mukaan ollaan menty ja se on ollut just hyvä.

Mitäs me ollaan täällä tehty? Noo ollan hengailtu puistoissa, kävelty paljon ja ihmetelty, syöty hyvin (myös paljon kuppinuudeleita, koska budjetti..), kävelty Victoria Peakille, juotu pussikaljaa, käyty marketeilla, käyty ostoskeskuksissa, nukuttu pitkään, laiskoteltu, ajeltu metrolla, eksytty, löydetty kartalle ja eksytty taas, kastuttu vesisateessa, nautittu auringosta, suunniteltu seuraavaa etappia ja oltu vaan. Siinä varmaan tärkeimmät! Seuraavaan etappiin siirrymme huomenna ja edessä on myös tämän reissun ensimmäinen lentomatka! Hui. En tähän nyt avaa sen enempää, kerronpa sitten lisää kun ollaan kohteessa hehee! Nyt vähän kuvien kautta Honkkarin tunnelmaa.

Siis täähän on ku leikkirahaa!

Kaaleppi testaili Temple streetin markkinoilla puhelimeen laitettavaa kalansilmä-objektiivia. Ei kelepuuttanu!

Bruce Lee ja Avenue of stars.

Päätettiin säästää budjetissa ja kävellä Victoria Peakille. N. 7 km matka ylämäkeä n. 500 metrin korkeuteen 30 asteen lämmössä = kaks aivan helevetin hikistä turistia