Trans-Siperia, Moskova-Irkutsk n. 5200km

Siperian junan lähtöön oli kokopäivä, tarkalleen siis klo 00:35 asti aikaa kulutettava Moskovassa. Check out tapahtui Petrovka loft hostellista klo 12 aikaan, ja siitä sitten lähdettiin rinkkojemme kanssa vanhoina konkareina metrolla kohti Jaroslavskajan asemaa. Oltiin kaivettu netistä infoa, että asemalla löytyis matkatavaroiden säilytyspiste, joten se oli meillä suuntana ekaksi. Rinkat heitettyä säilöön matka jatkui metrolla kohti Moskovan kissateatteria. Sehän oli ihan huikee! Kissat teki hienoja temppuja ja stuntteja, oli siinä myös taitavia ihmisiäkin tanssimassa ja pantomiimia esittämässä. Suurin osa katsomosta oli lapsia, ja ne oli melkein yhtä innoissaan ku me, hahaha.

Löydettiin oikea raide ja oikea juna. Ennen junaan astumista provodnitsa (oisko hyvä suomennos "vaunuemäntä") tarkisti liput ja passin, jonka jälkeen hypättiin junaan. Meidän kupee (neljän hengen hytti, eli toisin sanoen 2. luokkaa) oli näppärän kokoinen hytti, jonne rinkat sai kätevästi alapunkan alle piiloon. Meillä oli Kaalepin kaa päällekkäiset paikat, ja minä otin tietty alapunkan. Mulla on edelleen traumoja yläpedissä nukkumisesta (tipuin lapsena kerrossängystä nukkuessani ja mursin ranteeni) ja pohdin että mitenhän mä sinne edes pääsisin, tämmönen kääpiö ku oon hah. Sai siihen sit kuitenki sellaset portaat mitä pitkin kiivetä. Meidän hytissä tovereinamme punkkasi alkumatkasta alapedissä meikäläisen vieressä tuommonen vanhempi herrasmies ja ylhäällä vähän nuorempi jamppa. Hiljasia kavereita molemmat, ei paljoa uskaltaneet puhua kun huomasivat et ollaan ulkomaalaisia haha. Mut tosi kohteliaita, ystävällisiä ja avuliaita olivat! Vanha herra heti tajosi meille keksiä kun pikakahvit saatiin tulille. Ruokavaliomme neljän vuorokauden aikana koostunee pääosin nuudeleista, nuudeleista, nuudeleista, pikakahvista ja hedelmistä.. Jokaisessa vaunussa on samovaari, josta saa kiehuvaa vettä, joten syömiset piti valkata vähän sen mukaan. Ja tietty sen mukaan mikä säilyy lämpimässä.

Mut siis hyvinhän tää on menny. Onpa ollut ihanaa olla vaan, ei tarvi miettiä mitään, ei kiirehtiä minnekään (ei täältä kyllä minnekään pääsiskään) eikä tehdä mitään jos ei halua. Eikä oo sellasta "pitäis tehdä sitä ja pitäis tehdä tota"-fiilistä. Just mietiskelin tuossa, et millonkahan viimeksi on ollu näin paljon aikaa, tai aikaa ylipäätään, olla vaan itsensä ja omien ajatusten kanssa. Ei tee pahaa ollenkaan! Eikä aika (yllättävää kyllä) oo käyny pitkäksi. On tullu lueskeltua, nukuttua, mietiskeltyä, katseltua vaihtuvia maisemia ja oltua vaan. Mut se on hassua et näille venäläisille nää tämmöset neljä vuorokautta kestävät junamatkat on ihan normaaleja. Me nillitetään Suomessa kun Helsinki-Kajaani väli on niiiin pitkä väli kulkee junalla tai bussilla, ja se kestää maksimissaan sen kahdeksan tuntia. Näille 90 tuntia junassa ei oo mikään ongelma, se on asenteesta kiinni. Nää vaihtaa täällä heti "junavaatteet" päälle, eli rennon oloasun, ja kengiksi vaihtuu töppöset, sandaalit tai vastaavat helpot jalkineet. Venäjällä kuitenkin välimatkat on niin pitkiä ja junalla matkustaminen on yli puolet lentämistä halvempaa, joten suurelle osalle ei jää oikein vaihtoehtoja. Tää on niin suuri maa, suuuuuri ja mahtava äiti-Venäjä!

Joo, akkuhan mulla loppui luurista jo ensimmäisen vuorokauden iltana, mut tollanen valmiiks ladattu vara-akku (en tiiä mikä se vois olla nimeltään) hoiti homman ja sain luuriin lisävirtaa. Eihän sillä mitään voi tehdä, mut näkeepähän kellon sentään! Kellohan mulla automaattisesti päivittyy iphonessa aikavyöhykkeitä eteenpäin mentäessä. Tämä sinäänsä vaikeuttaa ajantajua, koska kaikki juna-aikataulut Venäjällä menee Moskovan ajassa (eli sama aika kuin Suomessa). Eli jos haluaa pysyä aikataluista, pidemmistä pysähdyksistä ym. perillä, niin täytyy erikseen puhelimesta kaivaa esiin Moskovan aika. Jos reitin koluais junalla Vladivostokiin, eli loppuun asti, niin parhaillaan tässä mentäis seitsemän (Venäjän yhdeksästä) eri aikavyöhykkeen ohi. Irkutskiin saapuessa on kello siis siirtynyt +5 tuntia eteenpäin Suomen ja Moskovan ajasta. Huuhhuh.

Mutta neljä vuorokautta, n. 88h, 5192 km (tai jotain siihen suuntaan) junamatkustusta takanapäin! Huuhhuh sanon minä, mutta melkonen sissi se meikäläisestäki kuoriutui. En kuitenkaan oo sellasta kärsivällisintä ihmissorttia ollu, ainakaan tähän mennessä. Enkä oo muuten koskaan ollu näin pitkää aikaa, neljä vuorokautta, suihkutta ja miltei samoissa kuteissa! No mut päivittäinen freesaus pesulapuilla teki poikaa, niinku ois potilaita pessy konsanaan! Hahaa tulipas sekin nyt sit testattua. Mut joo, olihan se kokemus ja toisaalta oon yllättynyt miten kivuttomasti se loppupeleissä menikään (paitsi selkäkivut prkl rupes viime vuorokausina kiusaamaan). Ei sen kyllä yhtään pidempikään ois tarvinnu olla. Porukka vaihtui ylä- ja alapedissä vähän väliä, pääosin olivat venäläismiehiä jotka eivät ymmärtäneet sanaakaan englantia. Silti yritettiin juttuun tulla suomi-venäjä matkasanakirjan ja elekielen avulla. Paljon heitä kiinnosti mistä ollaan tulossa ja mihin ollaan menossa. Viimeisenä aamuna ei enää oikein jaksanut hymyillä niin kympillä kun heräilit katkonaisen yön jäljiltä, ja kaksi keski-ikäistä venäläismiestä istuu vastapäätä ja tapittaa sua metrin päässä. Ja samantien alkaavat venäjäksi jotain puhumaan, ja ei, en edelleenkään ymmärrä venäjää. Yön aikana ei harmikseni tapahtunut sellaista ihmettä, että nyt ymmärtäisinkin yhtäkkiä mitä puhutte. Ja vaikka kuinka kovaa ja hitaasti venäjää puhuisitte, niin ei sekään valitettavasti auta siihen ymmärtämisosioon. Hahah. "Njet pa-rushki, njet" sekä "ja vas ni-panimáju", näitä tuli hoettua paljon. Ja siis just se kun meikäläinen, tai itseasiassa kumpikaan meistä, ei oo mitään aamuihmisiä. Aamulla tarvii sen oman ajan siihen heräämiseen, eikä aamulla saa puhua mitään ennen kun on kunnolla heränny. Kaalepin kans se molemmat onneksi tiedetään. Kyllä tuommonen pienessä kopissa kahden vaihtuvan tuntemattoman miehen kanssa 24/7 eläminen ilman yhteistä kieltä ja minkäänsortin yksityisyyttä vois pitemmän päälle käydä kyllä melkoisen haastavaksi. Mut neljä vuorokautta meni ja oli, pidetään se nyt maksimina tässä vaiheessa hehe. Ainiin, vodkaa ei tarvinnu muuten juua! Kaaleppi joutui viimesenä iltana olutta (ja vodkaa?) juomaan venäläisten sotilaiden kanssa, mut meikäläinen säästy, jesh!

Juna saapui Irkutskiin Moskovan aikaan klo 16:20, ja enhän mä tajunnut ekaksi että niin, Moskovan aikaan nimenomaan. Eli todellisuudessa se oli perillä Irkutskin aikaan illalla klo 21:20. Mut ei se mitään, perille päästiin ehjinä ja pääosin hyvinvoivina! Irkutskin asemalta alkoi Trans-Sib hostellin etsiminen. Mulla oli puhelimessa kuvakaappauksella hostellin nettisivuilta reittiohjeet ja akku vähissä, joten oli hieman kuumottavaa vaeltaa pimeydessä, että joskohan löydetään perille ennen kuin akku on tyhjä. Perille löydettiin, ja mitä kotoisampaan hostelliin! Tää on tämmönen kodinomainen kommuuni ja ihana koirakin oli ovella vastassa tervehtimässä. Ja suihku, AH! Se ei oo kyllä koskaan tuntunu niin hyvältä. Mutta Irkutskista ja hostellistakin lisää, kunhan päästään paremmin tutkimaan. Nyt muutama kuvanen junaelämästä tästä loppuun!

Lipusta kuva, jotta pystytään todistaa että kyllä me ollaan matkasta maksettu (liput kerättiin pois, eikä saatu mitään tositettakaan tilalle)

Siinä kartasta kattelen että missä sitä mennään.

Siinä meikäläisen punkka ja koti seuraavat 4 vuorokautta, Kaaleppi yläpedillä.

Tässä tärkeimmät ravinnonlähteemme ja tyylikäs ravintolavaunu.

Maisemat vaihtui mutta me emme.

Vihdoin perillä, look at that smile on our faces!

Ja tämmönen ihanuus oli meitä vastassa!