Venäjä; Irkutsk, Listvyanka ja Baikal-järvi

Jeah, taas sitä ollaan porskuteltu Siperiassa etiäppäin. Palataan nyt silti vähän ajassa taaksepäin.. Eli siis junasta selviydyimme kunnialla Trans-Sib hostelliin Irkutskiin. Kuten jo aiemmassa taisin mainita, niin hostelli oli kyllä oikein kotoisa ja respan nainen (en nyt kuollaksenikaan muista hänen nimeään pöh) oli tosi kiva ja avulias, ja puhui vielä jopa tosi hyvää englantia! Meillä oli oma huone parivuoteella, ja vieressä oli dormi, jossa ainoana majaili ranskalainen poika nimeltään Vincent (tuli samana iltana, ehkä jopa samalla junalla). Vincent jatkoi matkaansa Mongoliaan jo parin päivän päästä, koska Venäjän viisumi oli umpeutumassa. Meillä oli vielä hyvin aikaa Venäjän maalla, joten pari ekaa päivää otettiin ihan iisisti ja vaelleltiin ja ihmeteltiin pitkin Irkutskin keskustaa ja hämäriä katuja. Aika hauska kaupunki, tai siis hauskan näköinen koska täällä on isoksi (vajaa 600 000 asukasta) kaupungiksi tosi paljon vanhoja (jotkut hyvin ränsistyneitäkin) puutaloja uusien rakennusten lomassa. Ei oo paljoo julkisivuremppaa tehty ja se just jotenki on tosi mielenkiintoisen näköistä! Kulkukoiria on myös, tosi söpöjä, mut oon vielä toistaiseksi ainaki pystyny pitämään näppini niistä erossa haha. Onhan Irkutsk myös tosi länsimaalainenki paikoitellen (bongasin H&M:n kyltin yhen kauppakeskuksen sisältä), mut kyllä sen niinku kokoajan kuitenki huomaa et hei, nyt ollaan muuten Siperiassa. Kovin moni ei Irkutskissakaan englantia puhunut, tai ainakaan myöntänyt puhuvansa, joten me rämmittiin meidän venäjän kielen alkeiden ja matkasanakirjan kanssa. Vaan ei upottu suohon vaikeassakaan tilanteessa (pienet itkupotkuraivarit vain meikäläisen puolesta), aina ne asiat järjestyy!

Irkutskista käsin päätettiin lähtee katsomaan vielä jäässä olevaa Baikaljärveä. Seuraavaksi vähän faktaa Baikalista: "Baikaljärven suurin syvyys on noin 1 642 metriä. Baikal on Aasian toiseksi suurin järvi ja se on tilavuudeltaan maailman suurin makean veden järvi, ja se sisältää yli viidenneksen maailman sulan makean veden yhteismäärästä." (Lähde Wikipedia) Tjoo, no se mitä minä siitä tiesin, oli siis se että se on maailman syvin järvi ja että sitä on paljon hehkutettu kaikkien matkailijoiden keskuudessa. Järvelle pääsee helpoiten Listvyanka nimiseltä kylältä, jonne on Irkutskista n. 1,5h matka. Me tehtiin niin, että bookattiin Litvyankasta meille Belka-niminen hostelli, jotta siellä pääsee sitten rauhassa ihmettelemään. Hyvin pomppuisen ja jännittävän minibussimatkan jälkeen saavuttiin pieneen Listvyanka kylään, joka kuitenkin tässä ajan saatossa oli kasvanut turismin myötä ja paikalle oli noussut myös hienoja hotelleja, kahviloita ja ravintoloita. Meidän (entinen Eco-hostelli) majapaikka olikin onneks vähän syrjemmässä, jonne piti kävellen taittaa n. puolen tunnin matka pientä tietä pitkin läpi ihanien vanhojen maalaistalojen ja räksyttävien metsästyskoirien. Paikka oli tosi hieno, pelkkää puuta koko mökki lattiasta kattoon! Ja päästiinpä sit illalla vielä myös venäläiseen banjaan, mikä ei nyt erityisemmin eronnut meidän suomalaisesta saunasta. Sen ne osas ketoo, et me Suomessa lämmitetään sauna aina paljon kuumemmaksi ja hypätään sit saunasta uimaan, mut oli siellä banjassakin kuitenkin se 80-85 celsiusta.. Että en mä tiiä miten kuumaks ne luulee meidän sen aina lämmittävän haha. Hullut suomalaiset!

Pientä takapakkia reissulle tuli, kun Kaaleppi oli ollut jo montaa päivää kovassa flunssassa ja sithän sillä rupes kuumekin nousemaan. Joten ei paljoa kärsinyt järvellä patikoida. Hissukseen mentiin ja katseltiin ja kummasteltiin. Olihan se järvi iso ja hieno, joskin voisin kuvitella sen olevan kesällä/syksyllä ehkä hieman antoisampi kun luonto ois vehreempää ja pääsis botskilla esim. läheiselle Olkhonin saarelle yms.. Ja olishan siellä ollu paljon turisteille järkättyjä aktiviteetteja ja opastettuja kierroksia, mutta mulle kohokohta oli kalamarketilta ostetut savustetut Omul-kalat! Oiettä kun oli hyvää! Äiti ainaki tietää miten meitsi on hulluna savustettuun loheen, ni tää menee kyllä sen rinnalla ihan kärkikastiin. Oi autuutta! Käytiin myös sellaisessa "retro-parkissa", minne oli kerätty kaikenmaailman vanhoja vempaimia puhelimista silitysrautoihin ja vinyylisoittimiin, ja piha oli täynnä vanhoja autoja sekä muita moottoriajoneuvoja (en rupee sen tarkemmin luettelee ku menee kuitenki väärin ja sit tulee sanomista). Mut eihän ne niin kummallisia kapistuksia meikäläisille ollu, samanlaisia vempaimia sitä on pienestä pitäen nähny tuolla mökillä ja mummulassa Venäjän rajalla, hehee. Kaikenkaikkiaan hyvä ja rentouttava reissu!

Takaisin Irkutskiin päästyämme piti alkaa jo miettimään seuraavaa etappia. Venäjän viisumia oli jäljellä vielä useempia päiviä, joten oltiin kumpikin samalla linjalla että vois olla aika jo vaihtaa maisemaa Irkutskin pölyistä ja hiekasta. Siperian tuuli, se on muuten kova ja armoton! Päätettiin jatkaa matkaa kaupunkiin nimeltä Ulan-Ude, joka askeleen lähempänä Mongoliaa. Täällä me ollaan nyt, tänään tultiin! Mut täältä sitten raporttia myöhemmin.. Dosvidanija ja harasoo ja sen semmosta!

Kollaasia Trans-Sib hostellilta, siellä oli joulu vieläki.

Kollaasia Irkutsista; Angara-jokea, perunakakkuja, susi keskellä kaupunkia (kulkukoira) ja lisää ruokaa jotain.

Kollaasia Irkutskista vielä; Ohjusta (?), Lenin näyttää suuntaa, alkupaloja ja Omul-kalaa (joojo, tää oli viimeinen kollaasi)

Meikäläinen siinä pönöttää city centerissä.

 Miehet työssään.

 Listvyankan kylää.

Baikaljärvi ja Kaaleppi.

Tällasella vempaimella ne meni pitkin jäätä.

Venäläinen banja, jossa puita lisättiin saunan ulkopuolelta.

Belka-hostelli.

Väsynyt ja kippee reissaaja.

Järveä silmän kantamattomiin.

Retropark.

Retro-auto.

Ja vielä lisää.

Kissa lähti opastamaan meille tietä.

Ja siis mitä, me ollaan junassa taas!