Eli Luang Prabangista lähdettiin etenemään kohti Vang Viengia vaikka aluksi vähän palloteltiinkin, jotta mennäkkö, vaiko eikö mennä.. Viisumia oli enää muutamia päiviä jäljellä, joten enää pohjoisemmaksikaan ei rajoitetun ajan puitteissa tohdittu lähteä. Vang Viengista oltiin lueskeltu paljon etukäteen ja sehän se hieman pistikin miettimään, että halutaanko me sinne mennä vai ei, vai mitä. Paikka sijaitsi sopivasti Luang Prabangin ja Vientianen puolivälissä (abauttiarallaa), joten päätettiin lähteä katsomaan. Ja ihan hyvä että lähdettiin, koska paikkahan oli hyvin miellyttävä ja positiivinen ylläri!
Vang Vieng on upea paikka vuorineen ja joen varsineen, mutta myös surullisen kuuluisa sen muutaman vuoden takaisen (karmean) turismin osalta. Ennen hyvin seesteinen ja chilli paikka räjähti lyhkäisen ajan sisällä liitoksistaan, kun paikalle virtasi yhä enemmän nuoria länkkäreitä bilettämään, sekoilemaan ja tubeilemaan (traktorin sisäkumin päällä joessa lillumista). Paikka oli pian suosittu bilemekka ja viina sekä huumeet virtasivat ilman suurempaa kontrollia. Turismin kasvun myötä myös paikalliset rikastuivat, mutta valitettavasti sillä on myös aina kääntöpuolensa.. Pian homma meni nimittäin niin hulluksi, että pahimpana kautena (eli muutaman kuukauden aikana, olisiko ollut vuonna 2011) jopa miltei 30 turistia hukkui! Menoon täytyi tulla stoppi ja sehän tulikin rytinällä (pitkälti myös muiden maiden viranomaisten ja menehtyneiden omaisten painostuksesta). Suurin osa joen varren baareista (välietapeista) suljettiin ja sanan kiriessä turistit etsivät itselleen toisen paikan kreisibailaamiseen. Pian vasta rakennetut ravintolat ja majapaikat ammottivat tyhjyyttään.. Melkoisen raffia vuoristorataa paikallisille ja me ei oikein tiedetty mitä ajatella. Haluaako paikalliset sinne turisteja enää lainkaan, onko siis ok mennä sinne ylipäänsä?
Luontonsa puolesta paikka oli mielettömän kaunis ja turismi siellä oli sopivan maltillista. Nykypäivänä paikka keskittyykin ekoturismiin (ja pyrkii muuttamaan mainettaan pois biletyksestä), bueno! Turistit koostuivat nuorten lisäksi myös vanhoista pariskunnista, nuorista pariskunnista, muutamista perheistä ja kiinalaisista (joita oli luonnollisesti paljon). Tubeilua pystyi vielä harjoittamaan, mutta sekin oli enemmän aktiviteettia kuin etkoilua. Ja tubeilijat olivat lähinnä normi länkkäreitä tai pelastusliivit päällä istuvia kiinalaisia, ilman happyshakea tai lao-olutta kourassa. Ja myös kajakointi oli hyvin suosittua! Ei paikka mikään kuollut ollut, olihan siellä muutamia baareja ja jotkin ravintolat huudattivat hirveää bilejumputusta nupit kaakossa (vissiin jäänyt muutaman vuoden takaa levy päälle). Ilmapiiri oli mukava ja paikalliset suhtautuivat meihin jo suopeasti (en edes halua kuvitella, mitä siveelliset paikalliset ovat muutama vuosi takaperin ajatelleet puolialastomista valkonaama-känniääliöistä, jotka vähät välittivät paikallisesta kulttuurista ja säännöistä..).
Ainiin se luola! Otettiin nimittäin skoba alle ja lähdettiin tutkimaan paikkaa keskustan sykkeen ulkopuolellekin, upeita maisemia ja huonokuntoisia teitä hehe! (Saatiinhan me tietty rengasrikkokin aikaiseksi, onneksi oltiin jo miltei keskustassa.) Sitten bongattiin jostain, että n. 20 kilometrin päässä olisi siisti luola. Ajeltiin ja ajeltiin, kunnes päätieltä löydettiin tienviitta vuorelle päin. Köröteltiin hyvä tovi erittäin huonokuntoista tietä, katseltiin paikallisten elämää ja pesupuuhia joen varrella, ja mietittiin että mahdetaankohan me koskaan löytää sinne luolalle.. Kunnes nähtiin kyltti ja hetken päästä pieni puuhökkeli, josta paikallinen mies vilkutteli meille iloisesti. Maksettiin ukolle pieni summa luolaan pääsystä ja hän antoi meille otsalamput ja huikkasi "have fun!" pilke silmäkulmassa. Huhhuh, se luola oli iso! Se oli pelottava! Meikäläinen ei yleensä hätkähdä karmeimmista kauhuleffoistakaan, mutta nyt täytyy myöntää että kylläpä mielikuvitus otti tuulta alleen.. Oltiin ainoat paikalla, luola oli pilkkopimeä ja jokapuolelta kuului vain pieni liplatus kun vesipisarat ropisivat kiveen. Oli siellä myös yksi aika jäätävä hämähäkkikin ja meidän eteneminen taisi stopata siihen, hahah. Luolaa olisi päässyt ilmeisesti n. 500 metriä etenemään mutta meille riitti ehkä se 100 metriä. Ihan huikea paikka, huhuh!
Vang Vieng oli aika jättää taakse ja suunnata kohti Vientianea, josta meillä oli tarkoitus päästä jatkamaan matkaa samantien Bangkokiin. Vientianessa otettiin siis tuktuk alle ja hurautettiin kohti juna-asemaa. Asemalta saatiin ostetettua liput saman illan yöjunaan, joten meillä oli muutama tunti odottelua perhanan kylmällä ulkoilma-asemalla. Asteita oli varmaan +10 ja meikäläinen joutui kaivamaan pipon ja äitin tekemät lapaset (pelastus!) rinkan pohjalta. Mielessämme siinsi kuuman kostea Bangkok, mmm. Ja vielä mitä! Bangkokissa hypättiin junasta ulos ja sielläkin oli kylmä! Häh! Se oli ilmeisesti jokin kylmin jakso pitkään aikaan koko Thaimaan ja Bangkokin historiassa.. Great. Mehän ollaan siis ihan sokerista nykyään, +10 ja tuntuu että kuolema korjaa hahah. Positiivista kylmässä Bangkokissa oli se, että nähtiin meidän Suomen kavereita, kenen kanssa me hengattiin Balin Ubudissa! Mahtavvaa! Pian sääkin normalisoitui ja pitkähihaiset sai jälleen tunkea rinkan kauimmaiseen lokeroon, hehee.
Bangkokissa oltiin muutama päivä, kunnes siirryttiin tänne Phukettiin (hah kyllä!), missä ollaankin nyt oltu pidemmän aikaa aloillamme. Mutta, taidanpa lörpötellä ensi kerralla (jos tulee ensi kertaa.. noo tulee, tulee) lisää tästä paikallaan olosta ja elämästä täällä, kun inspiraatio (eli jahka jaksan) jälleen iskee! Ja eihän tässä ole enää kuin reilut kuukauden päivät, huii! Pian nähdään, terkkuja koto-Suomeen! Pus!
-Jenspa
Heippa! Täällä yksi ihan random vakkarilukija huutelee teiän perrään! Missä meette ja miten menee? :-)
VastaaPoistaMoikkamoi! Blogi on ollut hyyyyyvin hiljainen (pahoittelut!), mutta elossa ollaan haha! Just aloittelin tuossa postauksen rustaamista, sieltä selvinnee sitten lisää! (sen verran voin paljastaa, että Suomessa ollaan hui) :)
VastaaPoista