Siis missä me ollaan?: Kambodza, Siem Reapin joulu ja Kratien delfiinit

Hola amigos! Matka jatkuu ja näin ollen on myös blogia päivitettävä, jottei tämä nyt laahaisi ihan jälkijunassa, myöhässä, niinkuin VR konsanaan. VR:stä tuli jälleen rakas Suomi mieleen, ja Suomihan se oli mielessä myös matkalla Sihanoukvillesta Siem Reapiin. Kaihoisasti katselin bussin ikkunasta muuttuvia maisemia, ei lainkaan tuttuja sellaisia, ja mietiskelin kaikkia rakkaita läheisiä, ystäviä ja perhettä, ruisleipää ja rönttösiä, savulohta ja pottumuusia. Tippa ihan meinasi nousta linssiin siinä tunnelmoidessa. Koti-ikävä. Se tuntui nyt kovempana kuin koskaan aiemmin tällä reissulla, tai itseasiassa kovempana kuin koskaan ikinä. Jotenkin tämä joulun aika sai sen korostumaan ja kaihertelemaan maksimilukemiin. Silloin bussissa ajattelin, että voisinpa nyt maksaa mitä vain, jotta saisin joulun viettää lumisessa Suomessa perheen ja ystävien kesken.. Mutta onneksi en sattuneesta syystä ole miljonääri ja meikäläisellä ei ollut maksaa mitä vain, sillä olihan meillä kaksistaankin oikein mukava joulu! Ja se mukavuus alkoi sen jälkeen Siem Reapin hotellihuoneessa, kun päätin ja oikein ääneen kuulutin, että "nyt perhana loppui märehtiminen ja vietetään kiva joulu, asiat vois olla miljoona kertaa huonomminki!". Ja tottahan se oli! Me oltiin Kambodzassa, aurinko paistoi, oli lämmintä, meidän hotellissa oli uima-allas(!!!) ja bisse oli halpaa (30 centtiä tuoppi). Lunta ei ollut, mutta voisin tälleen villisti veikata, että niitä lumisia jouluja on meillä vielä jokunen edessäpäin..

Tosiaan Siem Reapissa jouluaattoa vietettiin pitsaa syöden ja kalijaa juoden. Ja meikäläisen joululahja Kaalepille oli se, että vein sen hammaslääkäriin! Unelmien tyttöystävä, hehee. Kaaleppi rikkoi hampaansa Koh Rongilla ja nyt oli aika testata kambodzalainen hammaslääkäri. Ja kaikki propsit sille! Hemmetin nopeaa ja hyvää palvelua, suosittelemme. Käytiin myös illalla mutka "pub streetillä" ja kokeiltiin halpoja coctaileja katukojuista. Aika hyviä olivat, ainakin seuraavan aamun hedarin perusteella, hehe. Siem Reap oli kaikista tähän astisista Kambodzan kaupungeista eniten turistisoitunein, mutta toisaalta oli taas vaihteen vuoksi mukavaa olla turistirysässä, ihmisten ja palveluiden äärellä. Ja tottakai se suurin syy, miksi Siem Reapiin suuntasimme, olivat kuuluisat Angkor Watin temppelit. Angkor Wat on koko maan "tunnus", onhan maan kuuluisin ja maukkain olutkin "Angkor" nimeltään ja temppelit löytyy myös maan lipustakin.

Hotellilta käsin buukattiin meille tuktuk-kuski, joka kustansi meille yhteensä 15 dollaria (annettiin kyllä päivän päätteeksi miehelle 5 dollaria tippiä hyvästä työstä). Ajateltiin, että yksi päivä temppeleillä riittää meille, ja sekin tuntui jo melkoisesti budjetin päälle. Yhden päivän liput kustansivat nimittäin 20 dollaria per nuppi ja kolmen päivän lippu olisi ollut 40 dollaria. Ugh! Koska päätettiin selviytyä yhdessä päivässä, starttasimme aamulla jo ennen auringonnousua liikkeelle (klo 05:00, kyllä!), koska temppeleille oli n. 10 km matka. Valittiin small tour, jossa kuski kierrättäisi meidät niillä "pääkohteilla" ja heti ensimmäiseksi lippujen oston jälkeen suuntasimmekin ihailemaan auringonnousua itse Angkor Watille. Noo jos totta puhutaan, niin se itse auringonnousu ei ollut oikein mistään kotoisin sinä aamuna, koska taivas oli niin pilvinen, mutta oli jotenkin maagista suunnistaa alueelle täysin pilkkopimeässä ja täydessä hiljaisuudessa suuren ihmislauman kera. Ja auringonnousun aikaankin kaikki kuiskailivat ja olivat hyvin hiljaa, aika jännä fiilis oli.

Klo 05:00 startattiin ja jonnekin iltapäivään, ehkä klo 14 asti, meillä riitti puhtia kiipeillä ja ihastella uskomattomia temppeleitä ja luontoa. Vaikka Angkor Watin temppelialue olikin paljon turistisoituneempi Burman Baganin temppelialueeseen nähden (tämä oli tiedossa), ei se kuitenkaan haitannut yllätykseksemme menoa tai latistanut tunnelmaa. Oltiin molemmat positiivisesti yllättyneitä! Joiltain temppeleiltä löydettiin jopa paikkoja, missä kiinalaisia ei parveillut ympäriinsä (hehee). Väkisinkin tuli jollain tapaa vertailtua Bagania Angkoriin, ja jos Angkorin plussia miettii, niin ainakin viidakko, eli temppeleitä ympäröivä miljöö, oli Bagania eksoottisempi ja lumoavampi. Ihan huikea paikka ja kyllä mielestämme 20 dollarin arvoinen! Pääsin myös teini-aikojen pelisankarini, tietenkin Lara Croftin (Tomb Raider), elokuvan kuvauspaikoille, huuhhuh!

Noh, meillä alkoi pikkuhiljaa viisumeista virta loppumaan (ennen vuoden vaihdetta oli siirryttävä jo rajan yli Laosiin), joten päätettiin tehdä pieni reissu Kratieen. Kratie on tunnettu harvinaisista ja uhanalaisista Mekongin jokidelfiineistä, joita on enää (WWF:n lähteen mukaan) jäljellä ainoastaan 78-91 yksilöä! Nykyään delfiinejä ei enää metsästetä, mutta saasteet ja vääränlainen verkkokalastus on heille kohtalokasta. Vuokrattiin skootteri ja hurruutettiin n. 20 km päähän Kampi -nimiseen kylään, josta käsin pystyi vuokrata veneen ja lähteä bongailemaan näitä harvinaisuuksia. Tällä alueella delfiinejä asustelee n. 15-20 kappaletta ja me näimme kuin näimmekin useita! Vitsi, että ne olivatkin upeita otuksia! Oli ihanaa istuskella botskissa hiljaa ja arvailla mistä suunnasta pärskähtää. Kuvaaminen oli asteen verran hankalaa, juurikin tästä syystä, hahah. Kratie oli mukava paikallinen pieni kaupunki, oikein leppoisa meininki ja skootterilla oli kiva ajella ja tutkia ympäristöä.

Tähän olikin hyvä päättää kuukauden Kambodzan seikkailut. Paljon siihen on mahtunutkin, niin karmeaa lähihistoriaa kuin optimistista nykyhetkeä, köyhyyttä ja maaseutua, rikkautta ja kaupungin loistoa, upeita saaria ja turkoosia vettä, mahtavia temppeleitä, sekä ihania ja ystävällisiä paikallisia. Maa kärsii edelleen köyhyydestä ja korruptiosta, mutta bruttokansantuote (onko se hyvä mittari?) on kokoajan kasvussa (tekstiiliteollisuus ja turismi suurimpana kasvualoina). Kambodzan reissumme oli kyllä kaikin puolin onnistunut ja mielellään voisin palata maahan toisenkin kerran (varsinkin pilaamattomille paratiisisaarille!). Kiitos Kambodza! Ensi kerralla tarinaa meidän anarkistisesta rajan ylitys -episodistamme, hohohoo. Koittakaa malttaa! Pusuja ja terkkuja sinne paukkupakkasiin! (Mua paleltaa jo ajatuskin..)

P.s Tässä rupesin kamerasta lähettämään kuvia puhelimeen, niin melkein kaikki Angkor Watin kuvista on jostain käsittämättömästä syystä tuhoutunut.. Mitähän sitten seuraavaksi. Eli kuvista suurinosa on nyt sit meikäläisen luurista (= laatu kusee), phuuh.

-Jenspa