Myanmar (Burma), upea Bagan ja trekkaus Kalawista Inle järvelle

Jees, täällä taas wifi-yhteyden äärellä! Joten tehdäänpäs pieni katsaus viime viikon tekemisiin. Kylläpä viikkoon melko paljon kaikkea mahtuukin, tuntuu että aika menee täällä super nopeaa ja että meillähän loppuu aika pian kesken. Juuri äsken laskeskelin, niin eihän meillä enää olekaan kuin viisi päivää maassaoloaikaa jäljellä, whaat! Byhyy. Täällä olisi viihtynyt kyllä vielä paljon pitempääkin. Burma on niin iso maa ja täällä on niin paljon nähtävää, että 28 päivän viisumi ei meidän mielestä riitä alkuunkaan. Eli pakko se on tulla takaisin some day, hehe.

No mutta, Mandalayssa viivyttiin siis pari päivää ennen aamuiseen bussiin hyppäämistä. Bussin määränpäänä oli Bagan, eli tämä tämä hyvin vanha temppelikaupunki, joka oli Burman kuningaskunnan keskus n. 800-1200- luvulla. Temppeleitä ja buddhalaisia monumentteja alueelta löytyy yli 2500, jotka ovat suurin osa rakennettu 1000-1200- luvuilla, ennen mongoolien tuloa ja valtakunnan tuhoamista. Baganin arkeologinen alue on jonossa Unescon maailmanperintökohteeksi, ja alueelle saapuessa pitää turistien maksaa 15 dollarin maksu (joka menee valtiolle eli periaatteessa sotilasjuntalle). Mutta meiltä tätä maksua ei peritty missään vaiheessa, eikä lippuakaan kukaan pyytänyt tarkistamaan, sweet! Oltiin jo etukäteen nähty paljon upeita valokuvia ja kertomuksia alueelta, joten odotettiin määränpäähän pääsyä into piukeana. Bussimatka sujui leppoisasti (bussi oli miltei tuliterä) ja tällä kertaa ei oltu buukattu majoitusta paikanpäältä valmiiksi (hotellissa oli edellis iltana sähköt poikki, joten wifi ei luonnollisestikaan pelittänyt). Päätettiin lähteä etsimään hostellia Nyaung U nimiseltä alueelta (muutaman kilometrin päässä "temppelialueelta"), koska oltiin katsottu, että sieltä löytyisi suuri valikoima budjettimatkailijoille sopivia majapaikkoja. Bussista ulos hypätessä meitä olikin "taksikyyti" odottelemassa, eli mies ja hevoskärryt! Hevoskärryillä päästiin siis hostellin etsintään ja parin hutilyönnin jälkeen löydettiinkin kohtuuhintainen huone aamupalalla (Burmassa miltei kaikissa hostelleissa/hotelleissa aamupala kuuluu huoneen hintaan, ja sehän tarkoittaa sitä, että me ollaan jouduttu nousemaan sängystä aina heti klo 8 jälkeen. Kyllä, myös Kaaleppi!).

Heti seuraavana päivänä startattiin aamulla hyvissä ajoin ja lähdettiin temppeleiden metsästykseen. Päätettiin vuokrata polkupyörät (e-pyöriä, eli sähköpyöriä, olisi ollut myös tarjolla, mutta niihin meillä ei ollut tarpeeksi rahaa, joten ensiksi oli löydettävä ATM) ja eipä arvattukaan minkälainen urheilusuoritus meillä olikaan edessä. Aurinko porotti siniseltä taivaalta nostaen lämpötilan varmasti jonnekin 40 asteen tietämille ja pyörät eivät tietenkään olleet mitään uusia ja helposti poljettavia, joten olihan se melkoista touhua! Kateellisina katsottiin muita sähköpyörillä ohi pyyhältäviä turreja.. Mutta vitsi miten hienoissa maisemissa me pyöräiltiin, yhä enemmän ja enemmän alkoi kuvassa näkyä toisiaan upeampia iänikuisia kivitemppeleitä. Huhhuh. Aluksi katsottin karttaa, mutta loppupeleissä me vaan poljettiin ihan vaan oman fiiliksen mukaan, ja se olikin parempi ratkaisu. Ennen pimeän tuloa etsittiin suuri temppeli, jonka päälle kiivettiin katselemaan upeaa maisemaa ja auringonlaskua (kuten aika moni muukin). Kotimatka olikin mielenkiintoinen ilman katuvaloja pilkkopimeässä suunnistaen, hehe. Samaa matkaa meidän mukana mateli saksalainen reissaaja sähköpyöränsä kanssa, joten matka oli hieman valoisampi.

Toisena päivänä päätettiin ehdottomasti vuokrata tavallisen pyörän sijaan sähköpyörä, koska olihan se polkeminen siinä kuumuudessa todella väsyttävää touhua. Se olikin erittäin hyvä ratkaisu! Suosittelen lämpimästi, vaikka olihan se melko kumma kapistus. Ei minkäänlaista ääntä, istut vaan kyydissä ja painat "kaasua" skootterin tapaan, mutta hitusen pienemmällä potkulla haha. Mikäs siinä oli kyydissä istuen ja uskomattomia temppeleitä katsellen! Sähköpyörällä päästiin vähän vaikeampaankin maastoon helpommin, eli pienille hiekkapoluille, joten löydettiin syrjempää upeita paikkoja ilman ketään muita ihmisiä ympärillä. Ihan mieletön fiilis tuli, niinkun ois ollut keskellä elokuvaa! Oli siinä ihmettelemistä. Joissain temppeleissä oli ns. "keykeeper", eli joku paikallinen joka huolehti temppelistä ja sen ympäristöstä, ja joka pystyi päästämään turisteja suljettuihin temppeleihin. Joihinkin temppeleihin vähän jännitti kiivetä, koska ne tosiaan olivat melko alkuperäisessä kunnossa, osa osittain tuhoutuneet ja rapistuneet, eikä niihin todellakaan oltu tehty (eli siis pilattu, onneksi) mitään suojakaiteita yms. turisteja varten. Temppeleissä oli jonkin verran myös paikallisia myymässä itse tekemiään kangasmaalauksia, ja kyllä me yksi ostettiinkin erittäin mukavalta naiselta (hän oli siis erittäin hyvä manipuloimaan, hehe). Kaikin puolin todella upea paikka, eikä tarvinnut pettyä tälläkään kertaa. Vaikka täällä Burmassa näkee turisteja ja täällä on aika paljon tällaisia "turistinähtävyyksiä", niin ne ovat siltikin erittäin pienessä mittakaavassa sen rakennetun "turismin" suhteen esimerkiksi Kiinaan tai Thaimaahan verrattuna. Turistijonoja ei näy missään, ei lippuluukkuja, ei järjestettyä ohjelmaa, eikä massoittain turistikojuja ja krääsää (jonkin verran tietysti). Kaikki on vielä hyvin alkuperäistä ja paikallista, ei niinkään turisteja varten tehtyä.

Baganista oli aikamme siirtyä kohti Kalawia trekkaushommat mielessämme. Bussilla taas hurautettiin uuteen pieneen kaupunkiin n. 1300 m korkeuteen merenpinnasta. Kalaw valikoitui kohteeksi sen vuoksi, koska sieltä olisi mahdollista tehdä 2-4 päivän trekkejä Inle Lakelle. Ja vanhoina konkareina patikoinnin suhteen (kröhöm) päätimme buukata meille kolmen päivän ja kahden yön etapin kohti järveä. Kalaw oli pieni mukava kaupunki muutamine majapaikkoineen, ja miltei kaikki kaupunkiin eksyvät länkkärit tekevät eri pituisia trekkejä joko lähimaastossa ja kylissä tai pitempiä reissuja suuntaan jos toiseen. Kalawin majapaikka oli muutoin erittäin passeli runsaalla aamupalalla, mutta pienoinen torakka-ongelma meitä vaivasi huoneessa. Those son of a bitches!

Trekkausaamu koitti ja mukaamme lähti myös kiva likka Manchesterista (Corrin), oppaamme (Elias) ja opasharjoittelija (Jasmin). Meillä oli myös oma kokki, joka taittoi skootterilla matkat aina meitä ennen määränpäähän kokkailemaan. Kaikki oikein mukavia tyyppejä, ja oppaamme erittäin asiantunteva kaikkeen burmalaiseen luontoon sekä maanviljelyyn ym. liittyen. Ensimmäinen päivä oli aika iisi, kilometrejä kertyi n. 28, ja maasto oli aika helppoa taittaa jalkaisin. Hiekkateitä, välillä mentiin junanraiteita pitkin ja välillä hieman pienempää polkua vuoristossa. Vettäkin tuli ja paikoitellen meillä oli aika mutaiset oltavat. Päivällinen syötiin pikkukylässä, jossa myös yövyimme. Ruoka oli todella hyvää (joka kerta)!

Seuraavana päivänä taitoimme n. 32 km jalkaisin, joka olikin hieman edellistä haastavampaa, lähinnä kelin puolesta, koska aurinko päätti paistaa porskuttaa aika lämpöisästi. Toisena päivänä maisemat koostui lähinnä maaseudusta ja erilaisia viljelmiä ihaillen, ah miten kaunista ja fressiä ilmaa! Mutta matkattiin hyvää vauhtia, eikä missään vaiheessa tuntunut että "ei jaksa, ei pysty". Toisena yönä yövyimme jälleen kylän perheen luona ohuilla patjoilla lämpimine peittoineen bambuvajan yläkerrassa, jossa nukuttikin hemmetin hyvin. Ja viimeisen aamun sarastaessa oli jo melkein voittajafiilis. Tiedettiin että viimeinen päivä olisi edellisiään helpompi ja lyhyempi, ja reissu kruunautuisi botskikyydillä Nyaungshwen kylälle. Jaloissa jo vähän tuntui, ja myöhemmin huomasin pienet rakot kantapäissä ja varpaissa, mutta jaksettiin painaa aika reipasta tahtia (Corrinen täytyi myös ehtiä yöbussiin Nyaungshwessa, joka lähti iltapäivällä). Kilometrejä kertyi n. 20, mikä tekee kolmen (tai oikeastaan kahden ja puolen) päivän kävelysaldoksi 80 km, hyvä me! Venematka Inle Lakella oli mukava piriste loppuun, mutta tarinoin siitäkin sitten ensi kerralla, täällä nimittäin ollaan vielä, hehe. Mutta olipaha mahtava trekki! Mietittiin jo, että Suomeen jossain vaiheessa joskus palatessamme täytyy päästä kyllä myös Suomen lappiin patikoimaan. Oli erittäin raikastavaa niin sielulle kuin ruumiillekin (ei ehkä niin raikastavaa, kun ilman suihkua kolme päivää, mutta öööh, rakentavaa?). Upea kokemus jälleen.

Jees, semmoisia tarinoita tällä kertaa mutta antaapa kuvien puhua vielä enemmän puolestaan! Terveisiä, rauhaa ja rakkautta!

-Jenspa

Baganin reissu alkoi hevoskyydillä, vähän tärähtänyt kuva kun oli niin hurjaa.

Ja siitä alkoi temppeleiden metsästys.

Ja niitä oli paljon ja erilaisia.

Käytiin myös satamassa.

Tämä nainen halus mun kokeilevan thanakaa (thanaka on siis sellainen puu, jonka juuresta ne hioo veteen sekoitettuna sitä kasvoille laitettavaa ainetta)

Ja tässä lopputulos, oli kivasti viilentävää kasvoilla.

Ihmiset odottelee auringonlaskua.

Kuten myökin.

Ja sitten tuli pimeys.

Jee, laiskoille sähköpyörä!

Kaaleppi koitti kiivetä temppelin huipulle.

Ja huipulle hän pääsikin!

Auringon laskiessa..

.. taivas värjäytyi uskomattoman kauniiksi!

Ihanaa burmalaista ruokaa Kalawissa.

Ja sitten alkoi trekkaus, vesisateessa ja mudassa.

Raiteita pitkin mentiin.

Ja ihan asemalle asti.

Kylän lapset leikkimässä.

Oranges!

Ekan yön nukkumapaikkamme.

Nää oli hirmu söpöjä suppusuita nää puhvelit.

Poika oli siellä niitten kaa peseytymässä.

Siinä sitä mennään!

Chilit kuivamassa.

Juu, sieltä sitä vissiin pitäis mennä.

Lehmät teki rankkaa duunia.

Lissää lehmiä!

Nää miehet teki bambukoreja.

Paljon potatoja kakkos yön majapaikalla.

Majapaikan pihalla lehmät syömässä ja kauempana puhveli vahdissa.

Kurpitsaa!