Upsista, tässäpäs onkin taas aikaa hieman vierähtänyt sitten edellisen päivityksen ja ollaanpa keritty jo valtiotakin vaihtamaan tässä välissä. Täytyy taas hieman syöksyä huonon muistini syövereihin ja Burman meininkeihin. Eli, startataanpa aikamatkalle..
Juu eli jatkanpas nyt suoraan siitä, mihin viime kerralla jäin. Trekin jälkeen siis pääsimme venekyydillä Nyaungshwe nimiseen kylään, mutta reitti ei ollutkaan ihan suora. Matkan varrella käytiin suurinosa turistispoteista läpi, eli ensiksi stopattiin hopean valmistus "tehtaalle", perheyritykseen, jossa nähtiin esim. kuinka tämmöiset perus hopeaketjut valmistetaan. Siinähän oli mies omin pienin kätösin niitä pienen pieniä lenkkejä vääntämässä ja hiomassa, melkoisen pikkutarkkaa hommaa sanoisinko! Ja erittäin hienoa jälkeä. Hommaa siinä seurattiin, jonka jälkeen siirryttiin viereiseen myymälään, jossa oli paljon erilaisia hopeakoruja myynnissä sormuksista kaulaketjuihin. Vähän oli sellainen "ostakaa, ostakaa!" meininki, mutta ei liian kuumottavaa kuitenkaan. Eihän me sieltä mitään ostettu, ei oikein käynyt meidän matkabudjettiin (vaikka hinnat olivat tietenkin paljon halvempia Suomen markkinoihin nähden) ja meikäläinen ei oikein osaa minkäänlaisia koruja käyttääkään. Kaaleppi testasi oman hopeaketjunsa (raaputtamalla sitä jonkin sortin kiveen tms.) joka onneksensa osoittautui ihan aidoksi hopeaksi, haha. Vene vei meidät myös sikaritehtaalle ja kelluvaan puutarhaan, jossa paikalliset viljelivät mm. tomaattia ja muita vihanneksia. Meikäläiselle itse venematka oli kyllä mukava kokemus katsellen veden päälle rakennettuja puu-asumuksia, ohikiitäviä pitkiä matalareunaisia veneitä ja paikallisia kalastajia omintakeisine melomis metodeineen. Paljon oltiin kuultu Inle Laken olevan erittäin turistisoitunut, mutta odotukset osoittautuivat jokseenkin vääräksi. Kyllähän me järvellä nähtiin paljon muita turisteja, mutta eihän se tietenkään ollut mitään överimeininkiä. Paikalliset kalastajat ja maanviljelijät tekivät omia juttujaan, eikä koko paikka missään nimessä ollut turrejen valloittama.
Nyaungshwen kylälle päästiin ja siellähän meidän rinkat odottivatkin jo meitä kiltisti. Hotelli sijaitsi lähellä satamaa ja lähellä useita ravintoloita. Oltiin trekin jälkeen todella väsyneitä, joten loppu päivä ja ilta vietettiinkin rentoillen ja lepäillen. Illalla meikäläisen olo oli jotenkin erityisen laiska, väsynyt ja jännä, mutta ajattelin sen vain johtuvan uupumuksesta. No eipä se ihan näin mennytkään. Yöllä noin kahden aikaan herään hirveään horkkaan, kun koko kroppa tärisee kylmyydestä ja haalin paksun peiton korviini asti. Parin tunnin päästä herään uudelleen, otan lääkkeen ja hetken päästä tajuan mitata kuumeen, ja kuumettahan se mittari pahaenteisesti näyttää. Prkl! Aamulla herätessä olo on jälleen ihan ok ja saan aamupalaa, jonka jälkeen myös lounasta alas. Hotellilla kuume nousee taas korkeisiin lukemiin ja ajattelen vaan että ei helvetti, eihän tämä nyt vaan ole mitään moskiiton aiheuttamaa.. Mitään muita oireita ei nimittäin ilmennyt, kuin pääkipu ja korkea kuume. Kuumotusta aiheutti myös ajatus siitä, että meillä olisi enää muutama päivä maassaoloaikaa jäljellä ja seuraavana päivänä hyppäys yöbussiin Yangoniin. Shieet. No, siinäpäs se sitten menikin Inle Laken tarjottavat meikäläisellä vuoteessa maatessa ja parasta toivoessa, phöh.
Parin kuumeisen päivän jälkeen voinnissa alkoi näkyä jo toivon merkkejä ja päätettiin hypätä yöbussiin. Mielessä oli, että jos kuumetta tai muuta ihmeellistä voinnissa ilmenee, niin hakeudun sitten Yangonin päässä lekurin puheille ja verikokeisiin (malarian poissulkemiseksi). Bussimatka sujui hyvin eikä kuume enää (thank god) noussut. Kaalepin kanssa tietenkin koluttiin googlen osumat läpi malarian ja denguekuumeen osalta ja kovasti seurattiin voinnissa tapahtuvia muutoksia, hehe. Ja kuumeen väistyessä meikäläiselle pamahti punoittava ihottuma kasvoihin, rinnalle, ylävatsalle ja käsivarsiin. Itseoppineina lääkäreinä tulkitsimme oireen denguekuumeeseen viittaavaksi (kuumeen jälkeen voi monesti ylävartalolla ilmetä punoittavaa ihottumaa), eikä lääkäriin ollut enää aiheellista mennä (muut oireet olivat poissa ja jos se nyt denguetta oli, niin siihenhän ei ole minkäänlaista hoitoa keksitty, paitsi nestehoito ym. elintoimintoja ylläpitävät hoidot). Olihan se melkoista kuumotusta, huhuh! Mutta hengissä selvittiin, jälleen kerran.
Sittenpä oltiinkin jo Yangonissa, jossa meillä oli enää pari päivää aikaa jäljellä. Meikäläisellä vointi oli edelleen luonnollisestikin hieman väsynyt ja heikko, joten paljoa me ei parin päivän aikana huhkittu. Yangon oli melkoisen kaoottinen sekamelska, joka ei nyt jotenkin yhtään iskenyt meikäläiseen. Fiilikseen varmasti vaikutti sairastelu ja jotenkin siinä tilanteessa olisi vain halunnut olla jossain paljon rauhallisemmassa paikassa. Yangonissa tehtiin visiitti kuitenkin Swedagon pagodalle, joka on suuri buddhalaisalue täynnä temppeleitä ja muita uskonnollisia monumentteja. Siellä me ihmeteltiin ja vaellettiin aikamme ja samalla mietittiin, että meidän Burman seikkailut alkoi olla aikalailla taputeltuna tässä. Mahtava maa ja kuukauden seikkailu takana, fiilis edelleen sellainen, että tänne on palattava joku päivä takaisin. Ehdottomasti yksi tämän reissumme (tähän astisista) kohokohdista!
Yangoniin saapuessa meillä ei ollut vielä mitään lentoja varattuna/mitään muutakaan sen tarkempia suunnitelmia tulevasta. Oltiin jo kyllä aikaisemmin mietitty Indonesiaa, Balia, koska Kaalepin kaverit olisivat siellä vielä viikon verran ja herra oli haaveillut surffauksesta. Ja olisihan se kieltämättä aika mukavaa nähdä hieman maanmiehiä (ja naista, hehe) ja puhua myös suomen kieltä! Ja toisaalta meikäläistä houkutteli ajatus biitsistä, kirkkaasta merestä ja bikineistä (enpä ollut niitä aikoihin rinkasta kaivanut). Ja tuntui myös siltä, että nyt on päästävä jonnekin "helpompaan" maahan, jossa ei tarvitsisi niin paljoa ponnistella ja suunnitella etukäteen. Niinpä buukattiin lennot Balille! Täällä ollaan viikon verran nautiskeltu ja ah, kylläpä tulikin tarpeeseen. Mutta täältä lisää sitten seuraavassa. Kiitos ja kuulemisiin! Ja terggui!
-Jenspa
Tästäpäs starttasi touri Inle Lakella ja hymy on korvissa trekkaus rupeaman jälkeen!
Tässä kalastaja esittelee erikoista meolmistapaa.
Karen-heimolaisia.
Tässä mummo paukuttaa lekalla tommosta massaa, josta syntyy paperia.
Siellä myyntihaukat odottaa uhrejaan, hehe.
Hopeatehtaalla mies doing some serious job.
Floating garden.
Los sigarillos, eli naiset vääntää siellä sikareita!
Kaloja narraamassa.
Järven asumuksia siinä.
Tealeaf salad, super good!
Sitten Yangonissa, kotikatua tässä näin.
Hamsterit hamstraushommissa. "En oo varas, mut mä vaan pidän varani.."
Pillit soi ja jossain palaa, mutta eipä sitä ruuhkassa pääse etiäpäin.
Swedagon Pagodalla.
Ja välillä piti tsekkailla karttaa.
