Thaimaa, huikea Prachuap Khiri Khan ja visiitti Hua Hiniin

Nonni, taas on tässä vähän päiviä ja viikkojakin vierähtänyt ja blogi on ollut hyvin unelias. Niin on vissiin sen pitäjäkin hahah. Mutta matkaa ollaan jälleen jatkettu ja nähty pari hyvinkin erilaista paikkaa, joskin välimatkaa niillä ei ole kuin vajaa pari tuntia (kilometrimäärää en nyt äkkiseltään saanut kaivettua mistään). Ja nythän kyseessä on siis Prachuap Khiri Khan ja Hua Hin. Phuketissa oltiin muutama päivä ja se oli meille jo enemmän kuin tarpeeksi. Tuli taas sellanen fiilis, että nyt on päästävä pois tämmösestä turismitaivaasta (vai paremminki helvetistä?) Ja mitään muuta meillä ei ollut mielessä, kuin se, että matka jatkunee kohti pohjois-Thaimaata pikkuhiljaa. Joten, ei muuta kuin perinteiseen tapaan kartta käteen ja bongailemaan jotain kivan kuuloisia paikannimiä. Siaminlahden puolelta silmään osui Prachuap Khiri Khan, joka ei kummallekaan kertonut kyllä yhtään mitään (niinkuin ei varmaan monelle muullekaan). Vähän googletettiin, paljon ei tietoa paikasta löytynyt, mutta se oli toisaalta vain hyvä asia. Muutama blogipostaus kyseisestä paikasta kuitenkin löytyi, jossa sitä oli kehuttu Thaimaan kauneimmaksi rannikkokaupungiksi, uneliaaksi ja löytämättömäksi helmeksi. Okei, tää kuulostaa hyvältä, me aateltiin.

Niinpä päätettiin taittaa matka bussilla ja junalla. Bussilla ekaksi Surat Thaniin ja sieltä junalla Prachuap Khiri Khaniin. Bussimatka kesti about viitisen tuntia, jonka jälkeen jouduttiin tähänastisen reissun suurimman kusetuksen uhreiksi Surat Thanissa. Mistään vakavasta ei ollut kyse, mutta budjettimatkailijoille tuli iso lovi lompakkoon ja sekös meitä harmitti suunnattomasti.. Matkaa taitettiin siis minibussilla muutaman muun matkustajan kanssa, he olivat menossa Koh Samuille lautalla. Bussi vei meidät jonnekin syrjäiselle reitille ja lopulta pieneen "satamaan", jossa tönötti yksi pieni turisti-info koju, jonka samassa yhteydessä ravintola. Vastassa meitä oli puhelias ja eeeerittäin ystävällinen nainen. Liian ystävällinen ja liian tuttavallinen. Olisihan se heti pitänyt arvata..

No, nainen otti meidät ensiksi käsittelyyn, koska haluttiin vain päästä juna-asemalle. Nainen sanoi, että hän hoitaa meille taksikyydin, asemalle on matkaa (minun kuuleman mukaan) 40 km ja sinne menee miltei tunti. Kaaleppi kuitenkin fiksuna katsoi maps.me-sovelluksesta, että matkaa asemalle oli n. 14 km.. Tässä vaiheessa nainen oli jo esittänyt meille tarjouksen taksikyydistä, joka oli 800 bahtia (it´s just two of you blaablaa). Anteeksi mitä!? 800 bahtia 14 km matkasta, kun me maksettiin 5 tuntia kestävästä bussimatkasta 900 bahtia?? Juu, kyllä se näin on, ettekä te oikein muullakaan pääse asemalle. Tässä vaiheessa naisen yltiöpäinen ystävällisyys oli jo hiipunut, eikä enää oltukaan niin hyviä kavereita. Ei prkl. Kaalepin kanssa mietittiin että mitä vaihtoehtoja meillä on. Oltiin jossain keskellä ei mitään, 30 asteen lämmössä paahtavassa auringossa rinkat selässä. Jos oltais lähdetty kävelemään, ei meillä olisi ollut mitään takuita että oltais sattumalta saatu joku normaali taksi/kyyti, jolla oltais päästy asemalle. Ja mietittiin, että todennäköisesti juurikin tämä sama taksi olisi ollut meitä vastassa (yllättäen "sattumalta") ja pyytänyt tismalleen samaa summaa kyydistä asemalle.. Hammasta purren maksettiin riistosumma naiselle, eikä mennyt kauaakaan kun taksi tuli ja otti meidät kyytiin (oli siis varmasti ollut jo lähistöllä odottelemassa). Ja mikä tässä oli vielä kaiken huippu, oli se, että yhtäkkiä taksi pysähtyy kesken kaiken tien reunaan, huitoo meitä hyppäämään ulos ja ohjaa meidät takana olevaan paikallisbussiin. Paikallisbussin pääpysäkkinä oli rautatieasema, ja katsottiin että tämä kyyti maksoi 20 bahtia (jota meidän ei ihme ja kumma kuitenkaan pitänyt enää maksaa). Eli taksi ei edes vienyt meitä asemalle asti! Huhhuh. Tässä vaiheessa oli niin vihainen ja petetty olo, mutta tätäpä se on. Eiköhän tämä jotain opettanut ja ens kerralla ollaan skarpimpia sekä skeptisempiä. Me hyväuskoiset suomalaiset hahaha.

Junalla matkattiin siis Prachuap Khiri Khaniin ja perillä oltiin yöllä klo 23 aikaan. Hostelli oltiin buukattu valmiiksi ja reittiohjeet messissä. Katsottiin että asemalta olisi matkaa n. kilometri, eli helpostihan sen kävellen taittaisi. Kun astuttiin asemalta ulos, tuntui kuin oltais oltu jossain aavekaupungissa. Pimeää ja hiirenhiljaista, ei ketään missään. Välillä kauempana kuului koirien haukuntaa, creepy. Hostellia etsittiin ja etsittiin, neuvoakin kysyttiin kun törmättiin yhden talon edustalla paikallisiin olutta juoviin miehiin. Miten meistä tuntui, että tämä sama on tapahtunut meille joskus aikaisemminkin? Hahahah. Pari tuntia pyörittiin ja etsittiin ilman tulosta.. voi morjens! Siis kukaan paikallinenkaan ei tiennyt koko paikkaa! Ei auttanut, kun mennä toiseen aukiolevaan hostelliin yöksi, josta oltiin jo aikaisemmin käyty kysymässä neuvoa. Seuraavana päivänä etsittiin meille uusi yöpaikka, eikä me koskaan löydetty sitä alkuperäistä mikä me oltiin buukattu, hyvin mielenkiintoista heh. Uusi majoitus olikin aiiivan ihana, guesthouse merinäköalalla ja keittiökin oli missä laittaa ruokaa!

Prachuap Khiri Khan oli aivan huikea paikka! Tunnelma oli ihanan lepponen ja ystävällinen, ei niin turisti-orientoitunut, mutta me koettiin se vain hyvänä asiana. Rantabulevardi oli ihana ja paikalliset vietti paljon aikaa siellä pitkin päivää istuen, hengaillen, syöden ja juoden. Ruoka oli hyvää ja markkinat oli mielettömät! Hieman oli erilainen hintataso esim. Phuketin tai Koh Lantan myyntikojuihin verrattuna.. Täällä me turistit maksettiin kaikesta ihan saman verran kuin paikallisetkin. Muun muassa aurinkolasit maksoi 50 bahtia eli n. 1,5 euroa, kun meikäläinen Koh Lantalla maksoin n. kolminkertaisen hinnan. Eikä muuten nähty kovin montaa valkonaamaa meidän lisäksi. Skootterilla kierreltiin kaupunkia ja käytiin viereisissä kalastajakylissä ja ihanilla rannoilla. Täällä näkyi sellainen aito thaimaalainen elämä ja meininki, eikä se turisteille rakennettu meno mitä yleensä näkee. Tämä oli paikka meidän makuun!

Matkan oli aika jälleen jatkua ja päätettiin käydä tsekkaamassa vain parin tunnin junamatkan päässä oleva Hua Hin. Olin jostain lukenut, että Hua Hin on nykyään myös aika suosittu suomalaistenkin lomakohteena. Hua Hinissä myös vierailee paljon paikallisia Bangkokin asukkeja, koska Bangkokiin ei ole matka eikä mikään (muutama tunti junalla). Ja Hua Hin oli lukemamme mukaan Thaimaan ensimmäinen lomakohde, ja itse kuningas on lomaillut siellä useasti. Noh, Hua Hin ja Prachuap Khiri Khan olivat kuin päivä ja yö. Hua Hin menee meikäläisten mielestä vähän samaan kastiin kuin Phuket. Sehän oli täynnä turisteja, paljon oli lomalaisia pohjoismaista (ilmeisesti muuallakin pohjoismaissa huono kesä, ei pelkästään Suomessa) ja omaa kieltäkin kuultiin puhuttavan (ja se oli outoo!). Hua Hinin ranta oli iso, hiekka oli valkoista ja silkinpehmeää, mutta se oli sellainen perus turistiranta. Me päätettiin olla nyt perus turisteja. Rantatuoleja sai maksusta, ja juotavaa ja ruokaa sai tilattua auringonpalvonnan yhteyteen. Eihän se paha ollut lainkaan, välillä näinkin haha! Mutta ei me siellä kyllä paljoa muuta tehtykään. Kunha oltiin ja nautiskeltiin.

Hua Hinistä matkamme jatkui kohti Bangkokia ja täälläpä ollaan edelleen! Täältä meillä on tarkoitus jossain vaiheessa/piakkoin jatkaa etappiamme vieläkin pohjoisempaan, todennäköisesti ensalkuun Chiang Maihin ja sieltä sitten jonnekin, mitä ikinä nyt keksitäänkään. Bangkokista ym. tulee juttua sitten lisää ja myöhemmin kunhan täältä jaksetaan eviämme liikauttaa jälleen hehe. Mutta tämmöistä tällä kertaa, kaikki hyvin siis ja elämä maistuu! Tässä jotain kuvamaeriaalia vielä, pusipusi!

Maggie seaview guesthouse

Ihanaihana näköala huoneesta!

Markkinameininkiä.

Meitsillä oli ainaki hauskaa.

Ruuanlaittohommia hehe.

Ja sitten tuli vettä.

Kuva-arvoitus: Kuinka monta apinaa löydät?

Poijjaat siellä pellaili.

Ugh.

Ja sitten junalla kohti Hua Hiniä, vaan parisen tuntia!

Tässä näkymä Hua Hinin hostellihuoneen ikkunasta, pikkusen vaan erilainen.

Hua Hinissä syötiin myös reissun ensimmäinen rehellinen aamupala! Hahaha.

Turistit.

Bongattiin melko hurjan näköinen kuski!

Katukeittiössä ruoka maistuu.

Terkkuja kaikille ja äitille vielä pikkusen myöhässä paaaaljon onnea (mutta eihä sitä nyt voi liikaa onnitella) sekä huikeita synttärijuhlia! <3

Kuullaanpa taas!

-Jenspa

Thaimaa, rentoilua Lantalla ja virastorumbaa Phuketissa

Katos katos, tää lomalainen sai kuin saikin yleisön painostuksesta johtuen päivitystä aikaiseksi! No hehe, on tullut vaan kokoajan ajateltua, että eihän tässä oo mitään tapahtunu ja eihän tässä olla mitään ihmeellisyyksiä tehty, niin miksipä sitä blogia päivittelemään (toisekseen en oo vaan muka viittiny). Mutta. Nyt jälleen kun rennosti vaan ottaa tabletin syliin ja asettuu mukavaan asentoon, kuuma aromaattisen tuoksuinen kahvikupponen käden ulottuvilla ja ihana mies kokkaamassa (sekoittamassa kanan makuista riisipuuropussia kiehuvaan veteen, yes!) niin kyllähän tässä rupeaa taas ajatuksiin pulppuamaan jos minkä sortin tarinaa ja tapahtumaa menneiltä päiviltä (vai jopa viikoilta?). Tässä kun tätä kirjoittelen, niin ollaan kuulkaas Phuketissa! Kyllä, tänne tultiin asioita hoitamaan ja niistä enemmän sitten tuonnempana kunhan päästään taas nykyhetkeen käsiksi. Eli palataanpas jälleen ajanlaskussamme pykälä taaksepäin ja mietitään että mitäs sitä on tässä tullukaan tehtyä, vai onko mitään?

Hmm. Eli Koh Lantallahan meillä vierähti kaiken kaikkiaan kolme viikkoa ja pitempäänkin oltais aivan helposti viihdytty! Tykästyttiin paikkaan ihan hemmetisti ja kaikki ne hyvät asiat sai vielä täysin uudet ulottuvuudet kun saavuttiin Phuketiin, eli täällä niitä tuli kauhee ikävä.. Mutta Lantalla tosiaan hengailtiin siis kahdessa eri majoituspaikassa Klong Khong beachillä ja sieltä sitten siirryttiin Long beachille melkoisen mahtavaan majoituspaikkaan. Tai siis se bungalowi itsessään oli muy bueno, ympäristö oli vielä jotenkin keskeneräisen oloinen, mutta rannalle oli n. 100m kävelymatka eli ei paha ollenkaan. Sadepäiviä oli jo muutama takanapäin ja minähän neuroottisena tuijotin säätiedotuksia, että mitä vieläkö sataa paistaako aurinko millon paistaa mitä mitä mitä. Ja eihän se kovin hyvältä näyttänyt, minä jo mietin että meidän pitää lähtee saarelta jonnekin muualle missä paistaa, kun ennusteiden mukaan ei aurinkoa näkynyt lähimaillakaan. (Jep, nyt kun siihen auringon makuun on päässyt, niin eihän se enää muu sitten kelpaakaan..) Oltiin kuitenkin ostettu kuntosalille kortit pariksi viikkoa, joten Kaaleppi sai sillä verukkeella meikäläisen ylipuhuttua ettei tarvii minnekään hötkyillä. Sen vuoksi siis päätettiin majoituspaikkaa valitessa panostaa siihen itse mökkiin, missä sitten viihtyy ja on mukavaa sadetta pidellä. Ja olihan se viihtyisä, vielä kun riippumatto iskettiin kuistille, niin eipä ollut valittamista! Sadepäivät vietettiin rentoillessa ja kuntosalilla huhkien. Viikon verran siellä asusteltiin ja juhannukseksi saatiinkin jo aurinko takaisin! Juhannusta vietettiin aika rauhaisissa meiningeissä. Käytiin ostamassa marketilta salaattitarpeet, keitettiin kyytipojiksi vähän nakkeja kun ei kerta grillaus onnistunut (ainoa keittiöön liittyvä kapistus oli vedenkeitin) ja suomalaiseen tapaan siemailtiin sivistyneesti olutta sekä tehtiin virkistävää sangriaa! Kuunneltiin myös nettiradiosta jotain suomihumppaa, heheh. Oikein hyvä juhannus siis, hyttysiäkin oli kuten asiaan kuuluu!

Sitten oli aika vaihtaa maisemaa. Ei nyt suinkaan sen kauemmaksi, kuin muutaman kilometrin päähän toiselle rannalle, heheh. Lantalla viihdyttiin, joten miksi sieltä ois pitänyt pois sykkiä. Nyt muutettiin Klong Ning beachille joka oli satamaan nähden kaikista tähänastisista paikoista kauimpana. Skootterit meillä oli tähänkin asti ollut vuokrattuna joka päivälle, joten ei se sijainti ollut mikään ongelma kun paikka vaikutti muuten niin viihtyisältä ja ranta ihanalta. Sieltäkin löydettiin kiva bungalowi, jonne rinkan purkaa taas hetkeksi. Hetkeksipä hyvinkin, koska eihän meillä ollut maassaoloaikaa enää kovinkaan paljoa jäljellä..

Noh, Klong Ningiltä käsin käytiin huristelemassa vanhassa kaupungissa ja sattuipa matkalla skootterille pieni haaveri. Takarenkaasta kumi puhki eli matkanteko loppui sen siliän tien (ei se tie kyllä kovin sileä oo voinut olla jos kerran kumi on puhki mennyt, niin.) Damn! Mutta sitten pieni ihana mummo pysähtyi ja viittoi mulle että "hyppäähän tyttö kyytiin!" Mummon hurjassa kyydissä pääsin lähimmälle korjaamolle ja Kaaleppi mateli perässä. Pyörän sisäkumin vaihto ja työ 250 bahtia eli vähän yli 6,5 euroo, ja niin matka pääsi jälleen jatkumaan.

Käytiin myös vierailulla Koh Lanta Animal Welfare keskuksessa. Olin kuullut jonkun puhuvan siitä jossain aiemmin ja katselin netistä tietoa paikasta, sinne oli päästävä käymään! Mietin että haluisin jotain viedä sinne niille söpöläisille mirreille ja hauvoille, mutta ei ihan hirveesti löytynyt mitään eläinkauppoja saarelta.. Saaren ainoasta kunnon marketista löydettiin kissan- ja koiranruokaa, joten ostettiin niitä molempia isot säkit viemisiksi. Paikka oli aivan ihana ja mähän olin heti ihan in lööv kun siellä oli niiin paljon kissoja ja koiria rapsuteltavana! Paikka pyörii vapaaehtoisten voimin ja ne auttaa siellä löytöeläimiä ja hoitaa loukkaantuneita. Eläimiä pystyi adoptoimaan ulkomaille asti ja paljon olivatkin karvakuonot saaneet koteja myös pohjoismaista. Silloinkin siellä moni kissa ja koira odotteli lentoa uuteen kotimaahansa. Yksi vapaaehtoinen työntekijä piti meille kierroksen paikkaan ja oli kyllä uskomattoman arvokasta ja arvostettavaa mitä ne siellä oikein eläinten vuoksi tekee ilman mitään rahallista korvausta. Tuli mielettömän hyvä mieli käynnin jälkeen ja päätin, että pitää tehdä paikalle vielä jälkikäteen myös rahallinen lahjoitus. 

No sittenpä alkoi päivät oikeesti pikkuhiljaa käydä vähiin ja me mietittiin, että mitä me oikein tehdään. Thaikuissa on ollut tosi jees olla, nauttia ja kirjaimellisesti lomailla. Vielä ei ehkä jaksais lähtee niin täysillä kohti uusia seikkailuja. Nyt kun tähän lomailun makuun on päässyt hahah.. No me päätettiin pakata rinkat ja hypätä lauttaan kohti Phuketia. Phuketiin päädyttiin, koska lueskeltiin netistä että suomalaisilla ois mahdollisuus hakea vielä 30 päivää lisää maassaoloaikaa sen 30 päivän lisäksi mitä sulle on maahan tullessa myönnetty. Lueskeltiin myös, että "visarunien" suhteen hommat on sotilasjuntan mukaan kiristyneet viime vuoden elokuusta lähtien, joten päätettiin kokeilla ihan "laillisin keinoin" maassaoloajan pidennystä. Lähin maahanmuuttovirasto sijaitsi siis Phuketissa ja siellä suunnattiin Kata beachille pienen kartoituksen jälkeen (kyseltiin kavereilta minne kannattais suunnata) ja varattiin hotelli viikoksi. Pienen alkujärkytyksen jälkeen on täälläkin ollut aika mukavaa! Viikonloppu meni rentoillessa ja ihmetellessä suuren kaupungin menoa. Tuntuu kuin ois jostain metsästä tänne pölähtänyt (Koh Lantan jälkeen siis) haha. Turreja on pilvin pimein (vaikkakin low season), erityisesti venäläiset ovat vallanneet ainakin Kata beachin.

Maanantaina heti suunnattiin virastoon passit, valokuvat ja kopiot matkassa. Hommahan sujui hemmetin jouhevasti! Täytettiin kaavakkeet, otettiin vielä puuttuvat kopiot passin leimoista ym., saatiin vuoronumerot, tiskille jossa vielä vaokuvat ja maksu, sitten hetken aikaa odottelua ja oman nimen kuultua passi käteen uusine leimoineen. Tähän meni meillä yhteensä ehkä 1,5 tuntia vaikka ihmisiä oli sali täynnä. Suomessahan samaan hommaan ois mennyt vähintään se neljä arkipäivää. Ja nyt on uudet leimat passissa! Nyt ei oo kiire mihinkään! Jeejippii!

Nyt meillä onkin sitten suunnitelmat ihan auki. Täällä Phuketissa ollaan nyt tän viikon loppuun ja sitä ennen ois meidän hiottava matkaplääniä jotta mihin täältä seuraavaksi suunnataan. Miettimis-kaljat odottaa kylmässä hehee. Mutta nou panic, mennään iha rauhassa ja ressaamatta, ja ollaan menemättä jos siltä tuntuu. Saapa siis nähdä mistä itsemme löydämme ensi viikolla. Mutta sen minä sanon että onhan tämä mukavaa! Hoho. Sitten vähän jotain kuvia mitä tässä on tullu räpsittyä. Tuitui!

-Jenspa

Meijän mökki siinä!

Sataa vaan, perhana.

Juhannuksena saatiin aurinko bäkkiin! Eikä ollu rannalla ruuhkaa.

Siinä kelepaa lueskella. (Jep, MINÄ luen kirjaa!)

Juhannusmättöjä.

Prinsessa Ruusunen siellä.

Vähä hikee pukkaa vähä.

Ja kohti seuraavaa biitsiä!

Mun uus ystävä!

Mulla oli kengässä myös toinen joka yritti mun ystäväks, ei onnistunu sori vaan.

Kokki hommissa!

Uutta kumia siitä niin.

Old townissa käytiin.

Ja siellä oli kaloja kuivamassa.

Tsunami hazard zone.

Kävin kiikkumassaki.

Crazy cat lady pääsi valloilleen Lanta animal welfaressa.

No kyllä Kaaleppiki niistä tykkäs..

Ja oliha niitä mirrejä siellä muutama, varsinki ruoka-aikaan paikalla. Kaikenkaikkiaan n. 40-50!

Sit mentiin lautalla Phuketiin ja meikällä oli kivaa..

PhiPhilläki pyörähettiin.

Siinä immigration officen pihalla ootellaan jotta työntekijöiden ruokatauko klo 12-13 on ohi.

Suomibaariki heti löydettiin mut eihän se ollu auki. Taitaa omistajat olla Suomessa kesämökillä palelemassa.

Vähä punottaa vähä.

Banana pancakes, mm!

Hurautettiin three bay view pointille.

Tästäki piti ottaa kuva.

Sit mentiin kattoo big buddhaa.

Ja hyvät oli näkymät.

Meitsi sai lainaan tommosen huivin että sai olkapäät piiloon, ehän mä tienny että siellä on joku munkkien rukouspaikka..

Kaaleppi ihmettellee.

Matkalla buddhalle oli myös elephant trekking paikkoja, ja siellä oli vauva norsu joka oli jalasta kahlittuna ja se vaan pyöri ympyrää tuossa tosi levottomana ja mulle tuli tosi paha mieli sen puolesta. :(

Siitä aika hyviä ohjeita jokaiselle!

Nää ei kaikki ehkä ihan toimis.. 

Ja heihei mitämitä, tänään tulee kolme kuukautta reissailua täyteen! Otetaan yhdet (tai kahdet) sille, kippis!