Viimeisiä hetkiä Suomen kamaralla siis! Hullua. Eilen tuli pieni haikeus, kun kämppä tyhjennettiin tavarasta. Oli tosi outo fiilis! Kaiken kaikkiaan meidän omaisuutemme koostuu tällä hetkellä sängystä, kolmesta pahvilaatikosta, yhdestä matkalaukusta ja lihalaatikosta tavaraa. Ei oo maallista mammonaa ei! Mutta onpa kyllä jotenkin ihanan kevyt fiilis. Ja ollaanpa nyt asunnottomiakin by the way, koska kuun alusta ollaan sit papereiden mukaan vasta Kajaanilaisia hahaha.
Läksiäiset juhlittiin ja olipa muuten hyvät mytkeet! Ja kiitos vielä ystäville ylläristä! Päästiin Kaalepin kaa jo harjoittelee yhdessä ongelmanratkaisutaitoja reissua varten hihii, oli aivan huikee juttu ja tuli täysin puun takaa. Ootte te vaan niin ihania kyllä että huuuhhuh! Onneks pari rakasta ja kummityttö tulee vielä huomenna saattamaan meidät junalle ja heittämään viimeset hyvästit. Voi tulla tippa linssiin myös minunkinlaiselta kovanaama-bädäässiltä.
Nyt täällä Vantaan Korsossa vietetään viimeistä Suomi-iltaa rauhallisissa merkeissä ystäväpariskunnan luona. Alkaa jo väsy ja uupumus painaa silmäluomia kun aamusta vielä käytiin Sörkassa (huom. oikeinkirjoitus) loppusiivous huhkimassa, ja viimeset kamat hävittämässä. Phuuuh, mutta kohta se palkitsee! Huomenna lopetan stressaamisen siltä seisomalta kun junaan astun! Taakka tippuu harteilta, lähden varmaan lentoon siitä olemisen keveydestä hehee! Rinkan sisällöstä en nyt tähän puhu vielä enempiä, koska sitä joutunee huomenna vielä karsia isolla kädellä todennäköisesti. 55 litraan ei nimittäin älyttömiä mahdu, let me tell you. No, se on vielä sit huomisen murheena. Nyt kiitos ja hyvää yötä Suomi! Katotaan sit syssymmällä tai keväämmällä kun/jos täällä seuraavan kerran yötä vietellään. Nyt Moskova kutsuu!
Kiitti ja kuitti!
-Jenspa
sunnuntai 29. maaliskuuta 2015
keskiviikko 18. maaliskuuta 2015
Lähtö lähenee ja stressikäyrä nousee!
Terve! Nyt on enää vajaa pari viikkoa lähtöön, whaat. Ei voi käsittää miten tää aika juoksee! Paljon on tässä viime aikoina hoidettu kaikenmaailman asioita. Venäjän viisumit - check, Kiinan viisumit - check (!!!), osoitteen muutokset - check (ollaan kohta taas kajaanilaisia hahaha), omaisuuden myyminen - osittain check (hyvällä mallilla), Tolstoi-junaan liput - check, läksiäiset - coming. Eli ihan on suhteellisen hyvällä mallilla asiat, omituista hehe. Ehkä itsekin hieman yllättyneenä miten onkin saanut asioita hoidettua, taitaa motivaatio olla jokseenkin kohdillaan.
Viisumiasiat hoitui yllättävänkin jouhevasti. Venäjän viisumeja varten piti täyttää se lomake värillisellä passikuvalla, Op:lta verkkopankin kautta haettiin "matkavakuutustodistus viisumia varten" (Pohjolan kautta siis matkavakuutukset meillä), sitten tais olla passeista kopiot ja no tietenki passit. Sit vaan marssittiin Lähialuematkojen toimistoon, ja prosessissa kesti se muutama päivä kunnes passit oli viisumeineen valmiita haettavaksi. Tämähän lysti tuli kustantamaan 84 euroa per nuppi. No sitten Kiinan viisumiasiaan.. Mehän päätimme, että Kiinan viisumit hommataan itse, euron kuvat mielessämme. Jos viisumit ois hakenu matkatoimiston kautta, ois lystin hinnaks tullut n. 100 euroa per nuppi. Mutta itse kun hakisi, hinta olisi 60 euroa per nokka. Eli puhutaan huomattavasta säästöstä. No, tieto oli ettei viisumien hankkiminen olisi mitenkään simppeliä hommaa. Varsinkaan tälleen meikäläisiltä, kellä ei oo mitään selkeetä ja aikataulutettua matkasuunnitelmaa valmiine juna- ja lentolippuineen ja hostellivarauksineen ym. But, challenge accepted! Ei siinä sitten muuta ku lomakkeita täyttämään ja liitteitä metsästämään. Lomake täytettiin hyvin tarkasti ohjeita noudattaen. Ihan kävin liimapuikonkin (0,99 euroa) ostamassa sitä varten, että saatiin värilliset passikuvat liimattua hakemukseen! (Ja sitten tietenkin huomasin Kiinan konsulaatissa vuoroa odottaessa, että pöydällä oli useampi liimatuubi, tietenkin.) Liitteinä meillä oli minun mahtava englannin kielellä rustaama matkakertomus, jossa selvennin mm. miksi meillä ei ole maahan tulo- dokumenttia eikä maasta poistumis- dokumenttia. Matkakertomuksessa oli myös tarkkaan päivät missä olemme milloinkin ja blaablaa. Noh, Kiinahan vaatii että jokaiselle siellä vietetylle päivälle löytyy jokin todiste siitä, missä majoitut. Niinpä me varattiin (booking.com, jossa varaaminen ja peruuttaminen on maksutonta) random hotellit (Pekingistä pari viikkoa ja Shanghaista pari viikkoa) ja tulostettiin niistä varaustodistukset liitteisiin. Mitäs sitten vielä.. Kiinaakin varten hommattiin Op:n kautta ne matkavakuutustodistukset. Sitten tietenkin passeista kopiot ja passit messiin. Avot, ja virkailija otti vastaan hakemuksemme! Edellä ainakin neljä tyyppiä sai hakemuksensa takaisin, koska joitain liitteitä puuttui. Kyllä nousi hymy huulille! Hahah. Kolmen päivän päästä kävin kuittia ja maksua vastaan hakemassa luukulta passimme Kiinan viisumeineen, JES!
Viime viikonloppuna käytiin myös kotikonnuilla nälkämaassa heittämässä heipat perheelle ja harjoittelemassa skypen käyttöä. On se nykyaikana vaan kuitenkin niin paljon helpompaa lähteä reissun päälle yhteydenpidon kannalta, kun on älypuhelimet ja internetit ja skypet ja blogit ja facebookit ja instagramit ja mitä näitä nyt on. Mutta kyllähän se ikävä väistämättäkin tulee! Vielä on läksiäisbileet edessä, jossa sitten pitää heipat sanoo rakkaille ystäville. Huhhuh, ei oo heleppoo ei.
Paljon on siltikin asioita vielä hoidettavana vaikka lähtö lähenee. Yksi harmaita hiuksia teettävä asia on tämä tavaran paljous ja mihin nää laitetaan! Vaikka suurimmat huonekalut ovatkin jo saaneet uudet kodit (kiitos tori.fi), niin paljon on tätä pienempää tavaraa, mm. kenkää ja vaatetta (suurin osa meikäläisen ylläripylläri). Ja sitten tietenkin sänky joka on tarkoitus säästää ja säilöö. Ja säilötyspaikkaa ei vielä oo. Klup. Mut asioilla on tapana järjestyä! Nou panic. Tavarasta pääsee aina eroon ja aina saa uutta tilalle. Se on vaan materiaa. Iiso kiitos myös ystäville ketkä on ottanu tavaraa hoitoon tai omaksi itselleen, ihan mahtavaa ja siitä on ollu kyllä suuri apu!
Mut nyt ei oravanpyörä enää kauaa pyöri. Kaaleppi lopettaa työt perjantaina, mikä tarkoittaa että kaksi työvuoroa jäljellä! Mullahan sijaisuus virallisesti päättyi jo viime sunnuntaina, mutta lupauduin rahan himoissani tekemään vielä muutaman yövuoron keikkana (niinku näistä paljoo muka rahaa sais hahaha). Eli mulla on vielä ens viikolla pari yövuoroa, ja niiden jälkeen laskelmieni mukaan 4 päivää lähtöön! Huuhhuh. Eli neljää päivää aikaa hoitaa kämppä tyhjäksi ja rinkkaan kaikki oleelliset vermeet. Nou panic, nou. Odotan vaan sitä hetkeä kun lösähdän Tolstoi junan alapunkkaan, koska siitä eteenpäin kaikki on avoinna ja stressi saa muuten jäädä asemalle ruikuttamaan.
Semmosia lätinöitä tällä erää, katotaan sit taas lähempänä ku nyt pitää jatkaa tätä stressaamista hahaha!
-Jenspa
Viisumiasiat hoitui yllättävänkin jouhevasti. Venäjän viisumeja varten piti täyttää se lomake värillisellä passikuvalla, Op:lta verkkopankin kautta haettiin "matkavakuutustodistus viisumia varten" (Pohjolan kautta siis matkavakuutukset meillä), sitten tais olla passeista kopiot ja no tietenki passit. Sit vaan marssittiin Lähialuematkojen toimistoon, ja prosessissa kesti se muutama päivä kunnes passit oli viisumeineen valmiita haettavaksi. Tämähän lysti tuli kustantamaan 84 euroa per nuppi. No sitten Kiinan viisumiasiaan.. Mehän päätimme, että Kiinan viisumit hommataan itse, euron kuvat mielessämme. Jos viisumit ois hakenu matkatoimiston kautta, ois lystin hinnaks tullut n. 100 euroa per nuppi. Mutta itse kun hakisi, hinta olisi 60 euroa per nokka. Eli puhutaan huomattavasta säästöstä. No, tieto oli ettei viisumien hankkiminen olisi mitenkään simppeliä hommaa. Varsinkaan tälleen meikäläisiltä, kellä ei oo mitään selkeetä ja aikataulutettua matkasuunnitelmaa valmiine juna- ja lentolippuineen ja hostellivarauksineen ym. But, challenge accepted! Ei siinä sitten muuta ku lomakkeita täyttämään ja liitteitä metsästämään. Lomake täytettiin hyvin tarkasti ohjeita noudattaen. Ihan kävin liimapuikonkin (0,99 euroa) ostamassa sitä varten, että saatiin värilliset passikuvat liimattua hakemukseen! (Ja sitten tietenkin huomasin Kiinan konsulaatissa vuoroa odottaessa, että pöydällä oli useampi liimatuubi, tietenkin.) Liitteinä meillä oli minun mahtava englannin kielellä rustaama matkakertomus, jossa selvennin mm. miksi meillä ei ole maahan tulo- dokumenttia eikä maasta poistumis- dokumenttia. Matkakertomuksessa oli myös tarkkaan päivät missä olemme milloinkin ja blaablaa. Noh, Kiinahan vaatii että jokaiselle siellä vietetylle päivälle löytyy jokin todiste siitä, missä majoitut. Niinpä me varattiin (booking.com, jossa varaaminen ja peruuttaminen on maksutonta) random hotellit (Pekingistä pari viikkoa ja Shanghaista pari viikkoa) ja tulostettiin niistä varaustodistukset liitteisiin. Mitäs sitten vielä.. Kiinaakin varten hommattiin Op:n kautta ne matkavakuutustodistukset. Sitten tietenkin passeista kopiot ja passit messiin. Avot, ja virkailija otti vastaan hakemuksemme! Edellä ainakin neljä tyyppiä sai hakemuksensa takaisin, koska joitain liitteitä puuttui. Kyllä nousi hymy huulille! Hahah. Kolmen päivän päästä kävin kuittia ja maksua vastaan hakemassa luukulta passimme Kiinan viisumeineen, JES!
Viime viikonloppuna käytiin myös kotikonnuilla nälkämaassa heittämässä heipat perheelle ja harjoittelemassa skypen käyttöä. On se nykyaikana vaan kuitenkin niin paljon helpompaa lähteä reissun päälle yhteydenpidon kannalta, kun on älypuhelimet ja internetit ja skypet ja blogit ja facebookit ja instagramit ja mitä näitä nyt on. Mutta kyllähän se ikävä väistämättäkin tulee! Vielä on läksiäisbileet edessä, jossa sitten pitää heipat sanoo rakkaille ystäville. Huhhuh, ei oo heleppoo ei.
Paljon on siltikin asioita vielä hoidettavana vaikka lähtö lähenee. Yksi harmaita hiuksia teettävä asia on tämä tavaran paljous ja mihin nää laitetaan! Vaikka suurimmat huonekalut ovatkin jo saaneet uudet kodit (kiitos tori.fi), niin paljon on tätä pienempää tavaraa, mm. kenkää ja vaatetta (suurin osa meikäläisen ylläripylläri). Ja sitten tietenkin sänky joka on tarkoitus säästää ja säilöö. Ja säilötyspaikkaa ei vielä oo. Klup. Mut asioilla on tapana järjestyä! Nou panic. Tavarasta pääsee aina eroon ja aina saa uutta tilalle. Se on vaan materiaa. Iiso kiitos myös ystäville ketkä on ottanu tavaraa hoitoon tai omaksi itselleen, ihan mahtavaa ja siitä on ollu kyllä suuri apu!
Mut nyt ei oravanpyörä enää kauaa pyöri. Kaaleppi lopettaa työt perjantaina, mikä tarkoittaa että kaksi työvuoroa jäljellä! Mullahan sijaisuus virallisesti päättyi jo viime sunnuntaina, mutta lupauduin rahan himoissani tekemään vielä muutaman yövuoron keikkana (niinku näistä paljoo muka rahaa sais hahaha). Eli mulla on vielä ens viikolla pari yövuoroa, ja niiden jälkeen laskelmieni mukaan 4 päivää lähtöön! Huuhhuh. Eli neljää päivää aikaa hoitaa kämppä tyhjäksi ja rinkkaan kaikki oleelliset vermeet. Nou panic, nou. Odotan vaan sitä hetkeä kun lösähdän Tolstoi junan alapunkkaan, koska siitä eteenpäin kaikki on avoinna ja stressi saa muuten jäädä asemalle ruikuttamaan.
Semmosia lätinöitä tällä erää, katotaan sit taas lähempänä ku nyt pitää jatkaa tätä stressaamista hahaha!
-Jenspa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)